Ysiluokkalaisten on nyt aika pohtia tulevaisuuttaan

Lähtisinkö lukioon? Kysymys on ajankohtainen kaikille yhdeksäsluokkalaisille, jotka parhaillaan valmistautuvat kevään yhteishakuun ja miettivät peruskoulun jälkeisiä opiskeluvaihtoehtoja.

Jos itse joutuisin vastaamaan tähän kysymykseen, valitsisin edelleenkin lukion. 1970-luvulla valintaani saattoi vaikuttaa sekin, että tavoitteenani oli nimenomaan päästä opiskelemaan yliopistoon eikä sinne helposti muuta tietä päässyt.

Nyt korkeakouluopintoihin avautuvat ovet aikaisempaa joustavammin myös ammatillisten opintojen kautta, joskin opintojen polku on silloin yleensä pidempi.

Jos peruskoulun päättövaiheessa unelma-ammatin tiedostaa, niin tulee tiedostaa myös tie, jota kautta siihen edetään. Tämä on tärkeää, sillä sen myötä toisen asteen opintoihin – olivatpa ne lukio- tai ammatillisia opintoja – tulee tavoitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Jos taas epävarmuus tulevaisuuden ammatista on päällimmäisenä mielessä, niin jatko-opintojen suhteen on sisäisen itsetutkiskelun paikka: koulun, muiden asiantuntijoiden ja myös vanhempien antamat tiedot ja neuvot ovat tärkeitä, mutta tärkeämpää on se, että tehty päätös tuntuu omalta.

Jos opinnot eivät ole edenneet kovin hyvin peruskoulussa, niin pitää kysyä itseltään, miksi näin on: ovatko huonojen numeroiden syinä yleinen laiskuus, haluttomuus lukea joitakin aineita tai muut syyt? Lukiossa nimittäin vaaditaan peruskoulua huomattavasti enemmän itsenäistä opiskelua, ja yleinen innottomuus esimerkiksi lukuaineisiin saattaa ilmentää myös sitä, että kyvyt – vaikka niitä ei tiedostaisikaan – viittaavat muualle kuin lukiotyyppisiin opintoihin.

On hyvä muistaa se, että "opiskelu kannattaa aina", ja toistaiseksi suomalainen koulujärjestelmä sekä toisen asteen että korkeakouluopinnoissa on suhteellisen huokea ja tasa-arvoinenkin verrattuna moniin muihin maihin.

Voi tuntua kerettiläiseltä, varsinkin opettajana, kehottaa tämän päivän nuoria olemaan kiirehtimättä työelämän oravanpyörään. Se onkin vain henkilökohtaiseen elämänkokemukseeni ja -filosofiaani perustuva näkemys eikä valtion tulevaisuudesta huolta kantavien virkamiesten tai poliitikkojen niin sanottu virallinen näkemys – jos jälkimmäinenkään nyt niin epäitsekäs ja puolueeton näkemys on.

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi