Sielu ja ruumis

Kuukausiliitteen Sielu ja ruumis -palstalla ihminen puhuu ruumiistaan.

Helena Lindgren

Julkaistu 3.2. 12:38

Vartaloni on kiehtonut valokuvaajia ja taidemaalareita, koska se on muodoiltaan hyvin klassinen. Minulla on kapea vyötärö ja sopusuhtainen lantio.

Ismo Leikola

Julkaistu 5.1. 18:03

Minulle tullaan joskus sanomaan, että pelkän naamani nähdessä alkaa naurattaa. Ehkä se on kohteliaisuus.

Tiia Vanhatapio

Julkaistu 2.12.2011

Olen ollut poikatyttö, harrastanut aina liikuntaa ja kokeillut monia lajeja. Vartalolleni on sattunut kaikenlaista, mistä on jäänyt jälkiäkin.

Hannu Manninen

Julkaistu 28.10.2011

Ruumiissani on paremmat ominaisuudet hiihtoon kuin mäkihyppyyn. Raajani ovat pitkät, ja minulla on voimaa tuovaa lihasmassaa.

Anna Perho

Julkaistu 30.9.2011

Ulkonäkö on minulle tärkeä asia. Saan sen huoltamisesta iloa. Käyn avointa sotaa luontoa vastaan ja käytän päivittäin noin viittätoista tuotetta pitääkseni homman kasassa.

Juha Itkonen

Julkaistu 2.9.2011

Juoksin lapsena kilpaa, ja vartaloni on yhä juoksijamainen; jalat ovat vahvemmat kuin ylävartalo. Ehkä minulla on synnynnäisesti mailerin ruumis, ei kuivan kälppeän pitkänmatkanjuoksijan.

Anne Kukkohovi

Julkaistu 5.8.2011

Ruumiini on vahva, urheilullinen ja hyvin toimiva. Ainoa vaivani on, että lapsena satutin polveni niin, etten voi juosta.

Mato Valtonen

Julkaistu 3.6.2011

Olen tähän pakettiin tyytyväinen, vaikka naama voisikin olla parempi. Kauneinta minussa on varvasrivi.

Salla Tuomivaara

Julkaistu 6.5.2011

Vaikka minulla on ollut varmaan kaikki muut kompleksit, en ole koskaan halunnut olla pidempi. Olen vain 160 senttiä, mutta minusta on helpompaa olla naisellinen, ja monesti on kätevää, kun on pieni

Sakari Pietilä

Julkaistu 1.4.2011

Olen urheillut läpi elämäni. Hiihtänyt, harras­tanut judoa, rullaluistellut, käynyt salilla, golfannut, lumilautaillut, maastopyöräillyt ja tietysti pelannut ­jääkiekkoa.

Anna Hanski

Julkaistu 4.3.2011

Minulla on perinteinen kapeaharteinen ja leveälanteinen vartalo. Naistenlehdissä sanottaisiin A-mallinen. A ei kuulosta niin kammottavalta kuin usein käytetty ilmaus päärynä.

Risto Isomäki

Julkaistu 4.2.2011

Olen aina ollut intohimoisen kiinnostunut villieläimistä ja käyttänyt paljon aikaa niiden seuraamiseen Suomessa ja ulkomailla.

Kiba Lumberg

Julkaistu 7.1.2011

Minulla on toisaalta aikuisen vartalo, toisaalta olen kuin killimahainen, pallopyllyinen lapsi, jolla on vantterat jalat.

Jarmo Mäkinen

Julkaistu 29.10.2010

Kyllähän imagoni on, että olen tällainen kaappi. Vuonna 1995 tein Ruotsissa elokuvan Jägarna, ja minun piti lihottaa 18 kiloa.

Irina

Julkaistu 1.10.2010

Murrosiässä vartalon muuttuminen tuntui tosi oudolle. Kuljin äidin isoissa neuleissa. En onneksi ollut ensimmäinen enkä viimeinen, jolle muutokset tapahtuivat.

Roman Schatz

Julkaistu 3.9.2010

Vartaloni on suuri. Minulla on isot ja pitkät luut. Saksan armeijassa vuonna 1978 pituudekseni mitattiin 195 senttiä. Olen mennyt siitä varmaan pari senttiä kasaan.

Elena Leeve

Julkaistu 6.8.2010

Minulla on sitkeä vartalo, ja olen aika lyhyt, 162 senttiä. Vartaloni on aina ollut kovassa käytössä. Olen harrastanut monia urheilulajeja ja tanssinut paljon, ensin balettia ja sitten jazzia.

Tuomari Nurmio

Julkaistu 2.7.2010

Olen aina ollut kapea ja linnunluinen. Nuorempana toivoin, että olisin ollut skrodempi, mutta vanhempana hoikkuus on saanut minut näyttämään poikamaiselta.

Sari Multala

Julkaistu 4.6.2010

Olen pitkä, 176 senttiä, ja aika kookas. Nuorempana minun oli vaikeaa löytää kauniita kenkiä, koska kokoni on 41. Nykyään valikoimat ovat paremmat.

Anna Kontula

Julkaistu 6.5.2010

Ihmiset yleensä sanovat, että vanhemmiten he ovat oppineet elämään itsensä kanssa. Minun kohdallani se ei ole pitänyt paikkaansa.

Pate Mustajärvi

Julkaistu 9.4.2010

Minulla on pohjoisparkanolaiset geenit, niin lyhyet jalat, että perse raappaa rotvalliin. Kun päiväannokseni oli viinapullo ja kaljaa korista puoleentoista, näytin vesisängyltä.

Laura Pyrrö

Julkaistu 2.3.2010

Olin teininä hyvin laiha. Yritin ahmia pullapitkoja ja jäätelöä ja haaveilin, että tulisi edes vähän muotoja. Painoin vielä kaksikymppisenä alle 50 kiloa, vaikka olen 178 senttiä pitkä.

Nalle Virolainen

Julkaistu 3.2.2010

Sukuperintönä äidin puolelta olen taipuvainen lihomaan. Se näkyi ensimmäistä kertaa kymmenvuotiaana, sitten paino tippui ja tuli taas takaisin.

Jussi Lampi

Julkaistu 5.1.2010

Aleksi Mäkelä kysyi toissa vuonna, paljonko painan. Sanoin 109 kiloa, jolloin Aleksi kysyi, voisinko nostaa painon 130 kiloon uutta Vares-elokuvaa varten.

Niina Kurkinen

Julkaistu 9.10.2009

"Vanhemmiten olen alkanut ajatella yhä enemmän vartaloani ja itseäni kahtena erillisenä asiana. Ehkä se on suojautumiskeino, koska mallina joutuu kuulemaan niin paljon ulkonäköä koskevaa arvostelua.

Tiina Brännare

Julkaistu 2.10.2009

"Lopetin ammattitanssijan uran 29-vuotiaana. Siihen asti olin mielestäni liian lihava tanssijaksi, ja moni yksityiskohta oli pielessä, kuten ojennuksiin huonot polvet ja nilkat.

Paavo Arhinmäki

Julkaistu 24.9.2009

"Vuonna 1986 jouduin viettämään kesän maalla, kun vanhempani ajattelivat, että lapsille kuuluu tarjota mökkikesä. Onneksi silloin pelattiin jalkapallon MM-kisat.

Esko Valtaoja

Julkaistu 27.8.2009

Olen aina pitänyt itseäni lievästi vastenmielisen näköisenä. Minulla on pihtikintut ja pömppömaha eikä lihaksia. Olen yleensä ollut reilusti ylipainoinen. Olen nyt ensimmäistä kertaa ihannepainossa.

Eppu Salminen

Julkaistu 3.4.2008

Saan usein riiviöiden rooleja, jotka ovat hyvin fyysisiä. Se johtuu varmaan vartalostani, ja siitä, että teen lavalla mielelläni paljon ruumiillani. Vartaloni elää roolien mukana, sillä usein on muokattava itseään laihemmaksi, pulskemmaksi tai kovakuntoisemmaksi.

Janina Frostell

Julkaistu 3.4.2008

Olin hirveän pyöreä lapsi, oikea lihapulla. Äiti sanoi, että kellään ei ollut niin paksuja reisiä kuin minulla. Teininä kasvoin pituutta nopeasti, ja minusta tuli rimppakinttu.