Anna Kontula

"Ihmiset yleensä sanovat, että vanhemmiten he ovat oppineet elämään itsensä kanssa. Minun kohdallani se ei ole pitänyt paikkaansa. Vaikka läheisten kanssa olisi tyytyväinen itseensä, kodin ulkopuolella asia muuttuu mutkikkaammaksi. Yhteiskunta asettaa tiukat normit siitä, millainen ruumiin pitäisi olla, enkä ole niihin koskaan sopinut.

Sen huomaa esimerkiksi vaatekaupassa. Vuosi sitten yritin ostaa uimapukua, eikä Tampereelta löytynyt yhtään sopivaa. Jos on F-koon rinnat, oletetaan, että on myös muuten iso.

Naisen ruumiille asetetaan kahtalaiset vaatimukset. On tiukat rajat, joiden sisällä on ikään kuin oikeus haluta seksiä ja kuvitella olevansa haluttava. Media luo kuvan, että seksiä harrastavat vain täydellisen vartalon omaavat nuoret ja jokunen rocktähti. Toisaalta naisen on näytettävä kunnialliselta ja pidättyväiseltä, jotta hän olisi uskottava. Minustakin on vaikeaa näyttää yhtä aikaa seksikkäältä ja säädylliseltä.

Kun tutkin prostituutiota, kuulin niin paljon erilaisten ihmisten intiimejä tarinoita, että suhtaudun nykyään­ huolettomammin­ siihen, onko jokin sopivaa vai ei.

Ruumiissani pidän eniten siitä, mitä sillä voi tehdä. Mehän emme tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta kaikki huhut mitä siitä liikkuu, viittaavat siihen, ettei ainakaan lihallisia juttuja kannata jättää tuonpuoleiseen."

32-vuotias tutkija. (Julkaistu kesäkuussa 2009)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi