Anna Perho

”Ulkonäkö on minulle tärkeä asia. Saan sen huoltamisesta iloa. Käyn avointa sotaa luontoa vastaan ja käytän päivittäin noin viittätoista tuotetta pitääkseni homman kasassa.

Minua ärsyttää, että ulkonäköön suhtaudutaan niin moralisoiden. Se on ylhäältä annettu ominaisuus siinä missä mikä tahansa lahjakkuuden laji. Jos joku on kaunis, miksei hän saisi hyödyntää lahjaansa? Eihän kukaan närkästy siitäkään, jos joku käyttää vaikka matemaattisia kykyjään edetäkseen elämässään.

Minusta on pitkästyttävää, miten naisen vartalon esineellistämisestä ollaan aina huolissaan. Kun tein seksiaiheista keskusteluohjelmaa, suhteeni aiheeseen neutralisoitui täysin. Paljas pinta on signaali nahkamme alla elävälle biologiselle olennolle, joka pyrkii lisääntymään. Kuva alastomasta ihmisestä saa minut lähinnä haukottelemaan. Pidän tätä hyvänä asiana. Alastomuuden ja seksuaalisuuden pitäminen tabuina ruokkii ylilyöntejä.

Olen telonut itseni nuorempana hevosten kanssa. Siksi toinen hartiani on alempana kuin toinen. Kun lakkasin ratsastamasta, olin muutaman vuoden täysin liikkumatta. Sitten löysin kuntosalin ja juoksemisen. Nyt koen, että oman fysiikan laiminlyöminen olisi tyhmyyttä. Kun keho on kuosissa, jaksan olla parempi ihminen kaikissa rooleissani.”

39-vuotias toimittaja. (Julkaistu huhtikuussa 2010)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi