Anne Kukkohovi

”Ruumiini on vahva, urheilullinen ja hyvin toimiva. Ainoa vaivani on, että lapsena satutin polveni niin, etten voi juosta. Usein hoikkien ihmisten ajatellaan olevan viluisia, mutta minä olen aika lämminverinen.

Kaverini ja minä emme ikinä teineinä kritisoineet vartaloitamme siten kuin nuoret nykyään. Tajusin, että minussa voisi olla jotain vikaa vasta, kun aloin tehdä mallin töitä.

Vartalossani mikään ei nouse esiin hyvässä eikä pahassa. Luulen suosioni mallina johtuneen juuri siitä, että olin niin tavallinen ja sovin siksi monenlaisiin juttuihin.

Siinä mielessä minulla ei ollut mitään suuruuden kuvitelmia itsestäni. Olin myös hyvin yhteistyöhaluinen ja yritin aina ymmärtää, mistä kuvauksissa oli kyse.

Vaatimukset ovat niistä ajoista muuttuneet niin, että olisin nyt malliksi ehkä liian urheilullinen, isoluinen ja 173-senttisenä lyhyt. Nykyään mallien pitää olla äärimmäisen hoikkia, ja syy siihen löytyy muotitaloista. Kuvia myös käsitellään paljon.

Kyllä minua kohtaan varmasti tunnetaan ennakkoluuloja. Jälkikäteen on tultu sanomaan, että ’oletkin tällainen, kun oletin, että olet tuollainen’. On kuitenkin tekopyhää sanoa, että hyvä ulkonäkö on vain huono asia. Siinä on hyviäkin puolia kuten se, että saa ehkä paremmin äänensä kuuluviin.”

39-vuotias yrittäjä. (Julkaistu elokuussa 2010) )

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi