Anne-Marie Ellin

Seitsemän vuotta sitten olin Panu-tyttönä Teknoksen mainoksessa ja kiersin uimapuvussa rautakauppoja ympäri maata. Muistan, että kaupoissa oli hirveän tehokas ilmastointi ja minua paleli. Sittemmin en ole saanut vakituista työtä. Olen ollut vain se isotissinen Panu-tyttö.

Pari vuotta sitten aloin laihtua oudosti. Työkaverit ravintolassa luulivat, että olin sairastunut anoreksiaan. Itse ajattelin, että se johtui surusta, suhde silloiseen poikaystävään oli loppunut.

Lääkäri löysi oikean syyn: kilpirauhasessa oli pahanlaatuinen kasvain. Kilpirauhanen leikattiin pois, söin radioaktiivisia jodikapseleita, ja olin hoidon aikana aina kolme päivää eristyksessä. Ruumiin radioaktiivisuus piti mitata ennen kuin osastolta päästettiin ulos.

Nyt olen terve. Loppuelämä on kuitenkin syötävä kilpirauhasen toiminnan korvaavaa lääkettä. Jos en söisi niin kuolisin. Olen miettinyt, että entäs vanhana, muistanko sitten ottaa lääkkeet.

Samaan aikaan kun syöpä löytyi, rakastuin nykyiseen sulhaseeni. Vaikka olen jo nelikymppinen, haaveilen nyt ensimmäisestä lapsestani.

Olen lopultakin löytänyt miehen, joka kertoo minulle päivittäin, kuinka kaunis olen.

Aikoinaan minulla oli ranskalainen poikaystävä, joka vaati minua leikkauttamaan rintani pienemmiksi. Vaikka rintani ovat vain kasvaneet Panutyttö-ajoista, silloinhan kuppikokoni oli DD ja nyt se on E, niin nykyinen sulhaseni rakastaa myös rintojani.

Hän yllättyy joka päivä iloisesti, kuinka ihanat ja suuret rinnat minulla on.

40-vuotias freelancetarjoilija. (Julkaistu syyskuussa 2001)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi