Elena Leeve

"Minulla on sitkeä vartalo, ja olen aika lyhyt, 162 senttiä. Vartaloni on aina ollut kovassa käytössä. Olen harrastanut monia urheilulajeja ja tanssinut paljon, ensin balettia ja sitten jazzia. Siitä huolimatta olen kokenut aina itseni vähän kömpelöksi ja töksähteleväksi. Nuorempana haikailin, että olisinpa sulavaliikkeisempi.

Teatterikorkeakoulussa itseä tarkkaillaan hirveästi ja ruumiskin joutuu syyniin. Suhteeni vartaloon oli silloin aika kompleksinen. Pyrin olemaan pieni varmaankin siksi, että olisin jotenkin mahdollisimman vähän itseni tiellä näyttämöllä. Ehkä kyse oli myös oman tilan ottamiseen ja naiseuteen liittyvästä pelosta.

Vaikka teatterikoulun aikana läpikäymäni prosessit tapahtuivat mielessä, purin ahdistusta rääkkäämällä vartaloa, koska se on jotakin konkreettista ja helpommin kontrolloitavissa. Se oli omituista, koska ei näyttelijän työn paremmuus ole kiinni siitä, millainen vartalo on. Päinvastoin näytteleminen on sitä helpompaa, mitä enemmän on sinut fysiikkansa kanssa.

Minulla on edelleen kova tarve liikkua, mutta nyt se liittyy mieleen eikä niinkään siihen, että on pakko pysyä hyvässä kunnossa. Liikkumaan lähteminen selvittää päätä ja nollaa asioita."
26-vuotias näyttelijä. (Julkaistu maaliskuussa 2009)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi