Ilkka Taipale

Ei ihminen ruumiistaan niin välitä, jos on muuten kiinnostava elämä ja on terve. Jos voisin toivoa jotakin, tahtoisin kahdeksan kättä, jotta voisin harrastaa kaikkea sitä, mikä kiinnostaa.

Yli viisikymppisenä aloin harjoitella maratonia ja juoksinkin sen lopulta. Tahto meni edellä ja ruumis tuli perässä. Urheilu on kuitenkin minusta hieman keinotekoista. Rakennustyöt olisivat parempaa liikuntaa. Teen kuitenkin vain puutarhatöitä, koska vaimo on kieltänyt puutalon oston.

Kaksi vuotta sitten menin lääkärintarkastukseen. Sen jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt. Silloin todettua eturauhassyöpää hoidettiin ampumalla 36 kertaa niin sanotusti tulta munille. Lopetin urheilun, mikä oli kai hätävarjelun liioittelua. Pyykkilautavatsan päällä on nyt parin vuoden pyykit.

Lääkärinä tauteja ei pelkää niin kuin muut. Sairastumisen jälkeen olen tullut herkemmäksi oireille. Pysähdyn kuulostelemaan, taasko se joki jyllää.

Kerran makasin viikon liikuntakyvyttömänä Aurorassa kampylobakteeriripulin jälkitaudin takia. En kuitenkaan hetkeäkään ajatellut, etten siitä enää nousisi. Sairaus todettiin Reiterin taudiksi, ja pääsin koepotilaaksi tautia käsittelevään väitöskirjaan. Väitöskirjan tekijän kanssa kiistelimme, kumman mukaan tauti nimetään, jos tutkimuksissa löytyy uusi bakteeri.

Sanotaan, että kun lääkäri saa nimetyksi taudin itsensä mukaan tai poliitikko lain, niin silloin Rooma on nähty ja voi kuolla. Ei se mitään, ettei tullut Taipaleen tautia. Lex Taipale jo on.

62-vuotias kansanedustaja. (Julkaistu kesäkuussa 2005)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi