Ismo Leikola

”Minulle tullaan joskus sanomaan, että pelkän naamani nähdessä alkaa naurattaa. Ehkä se on kohteliaisuus. Minusta on monesti sanottu, että näytän vähän pihalla olevalta. Sen huomaa ulkomailla, missä kukaan ei tunne. Kun menen lavalle, monen ensivaikutelma kuulemma on, että tuo on kyllä nyt väärässä paikassa. Kun alankin heittää terävää läppää, siitä tulee hyvä kontrasti.

Keikat ovat iltaisin, eikä niiden jälkeen heti pysty nukkumaan. Hommaa on kuitenkin myös virka-aikaan. Unen puute on välillä hirveä. Lavalle mennessä väsymys kuitenkin aina häviää. Keho ­jotenkin tietää, että nyt pitää skarpata, ja kaikki tarpeet häviävät hetkeksi. Ei kuseta, eikä päätä särje.

Olen viime vuodet viettänyt reissuelämää ja laiminlyönyt ruumistani täysin. Järkytyn, kun katselen vanhoja valokuvia. Mitä vanhempi kuva, sitä tyhmemmältä ja terveemmältä näytän. Olen tietoinen ravitsemuksellisista asioista, mutta soveltaminen on eri asia. Nyt olen ruumista puhdistavalla kuurilla ja yritän laihtua. Seuraavissa valokuvissa pitäisi näyttää terveemmältä.

Viime aikoina olen kertonut vitsejä myös ulkonäöstäni, lähinnä kaljamahasta. Lihavuudesta puhuminen on helpompaa, kun on vatsaa. Jos ei olisi, se voisi olla loukkaavaa niitä kohtaan, joilla on. Jos tästä kunnolla laihtuu, voi jäädä muutama vitsi pois, mutta mielelläni ne uhraan.”

31-vuotias stand up -koomikko. (Julkaistu marraskuussa 2011)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi