SIELU JA RUUMIS

Jarmo Mäkinen

”Kyllähän imagoni on, että olen tällainen kaappi. Vuonna 1995 tein Ruotsissa elokuvan Jägarna, ja minun piti lihottaa 18 kiloa. Ohjasin sinä kesänä Hangossa kesäteatteria, pysähdyin aina harjoituksista lähtiessä nakkikioskilla ja söin neljä isoa hampurilaista. Kotona jääkaappi oli täynnä olutta.

Se oli mahtavaa. Olin elänyt siihen asti niin spartalai­sesti, että oli vapauttavaa kääntää huomio pois kehos­ta ja olla lihava. Kuvausten jälkeen en laihduttanut kiloja pois, vaan muutin ne järjettömällä treenillä lihaksiksi. Siitä asti olen ollut tässä painoluokassa. Kun tämän mittaisella miehellä on yleensä kiloja 80, minulla niitä on 105.

Nuorempana juoksin kilpaa 800 metrin matkaa. Ura jäi kesken, kun selkä alkoi vihoitella. Siitä jäi kuitenkin hyvä pohja. Vielä viisikymppisenä pääsee varsin nopeasti hyvään kuntoon. Treenaan yhä viidestä kahdeksaan tuntia viikossa monipuolisesti eri lajeja.

Suuren koon takia minulla on ollut paljon konnien rooleja. Ehkä imagossani on jotain luotaantyöntävääkin.

Tasaisimman leivän minulle on kuitenkin tuonut ääni, jolla olen tehnyt tuhansia töitä – dubbauksia, mainoksia ja äänikirjoja. Suomessa on vähän tällaisia matalia spiikkereitä. Luulen, että äänityö on minulle aika myötäsyntyinen asia. Kaikki eivät sitä opi, vaikka olisi näyttelijänkoulutus.”

51-vuotias näyttelijä. (Julkaistu toukokuussa 2010) )

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi