Jussi Lampi

Aleksi Mäkelä kysyi toissa vuonna, paljonko painan. Sanoin 109 kiloa, jolloin Aleksi kysyi, voisinko nostaa painon 130 kiloon uutta Vares-elokuvaa varten. Suostuin, koska olen pudottanut painoa ja uskon siksi pääseväni hankituista kiloista nytkin eroon. Isosta roolista haluaa myös ottaa mahdollisimman paljon irti ja hakea uskottavuutta kaikin keinoin.

Lihominen tuntui siltä kuin vanhenisi monta vuotta. Kilot tulivat minimoimalla liikunta ja syömällä usein. Nyt pitäisi alkaa pudottaa. Kasvoin 18-vuotiaana 200-senttiseksi. Työssä pituus tulee usein vastaan.

Olen näytellyt paljon istualtaan tai jalat harallaan, jotta vastanäyttelijän kasvot olisivat samalla korkeudella. Puvustajat kiroavat, että mistä minulle saa vaatteita. Monesti olen näytellyt omissa.

Rooleissa en ole päässyt paljoa pussailemaan, vaan enemmän on ollut nyrkkihommia. Se ei haittaa minua yhtään, koska olen itse niin erilainen. Roistojen rooleissa on paljon näyttelemistä, koska ne eivät koskaan ole yksioikoisia hahmoja.

Viime kesänä värttinäluuni halkesi kahtia. Töölön ensiapuasemalla mietin, kuinka monta kertaa olen ollut siellä paikattavana. Pääsin laskuissa kahdeksaan. Onnettomuuksia sattuu, koska olen vähän hosopetteri enkä muista omaa kokoani.

Pitkät ihmiset mielletään sillä tavalla vapaaksi riistaksi, että tuntemattomatkin tulevat helposti huomauttamaan koosta. Ei lyhyiltä kysytä, kuinka paljon he ovat yli metrin.”

45-vuotias näyttelijä-muusikko. Julkaistu helmikuussa 2007.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi