Jyrki Sukula

Minulle kroppa on työväline, jonka on pakko toimia. Muuten maksimaalinen suoritus ei onnistu.

Keittiössä kroppa joutuu koville. Siellä on huono ilma, koska kaasuliesi polttaa happea, ja kosteaa, koska lattioita pestään koko ajan. Kokki seisoo koko päivän, tekee nykivässä tahdissa töitä, istuu illalla alas, syö helvetillisesti ja menee nukkumaan. Siitä seuraa helposti närästystä, palleatyrä ja suonikohjuja. Kovan joulurupeaman jälkeen sitä sekä pieree verta että oksentaa verta.

Painoni on suoraan verrannollinen työmäärääni. Jos teen yli 250 tuntia töitä kuussa, en ehdi urheilla ja tuppaan lihomaan.

Ulkonako on tärkeä oman psyyken takia. Jos koon 52 housut alkavat kiristää, ottaa pataan. Enkä mä missään makkarakuorirotsissa halua mennä televisioon. Kokkisodassa on sen verran nuorta tuomaristoa, että on parempi olla kuosissa, jotta ei tule joka kerta turskaa.

Kun suunnittelen aterioita, en mieti, miten ne vaikuttavat asiakkaiden kroppaan, vaan miten ne vaikuttavat mieleen. Kaikessa, mikä maistuu hyvältä, on pientä pahetta mukana. Jos juo viiniä hyvässä seurassa italialaisessa kahvilassa ja ympärillä on puheensorinaa, lammin ilta ja kaunis kaupunki, viini maistuu ihan erilaiselta kuin kotona. Hyvässä ruuassa tärkeintä on hyvä fiilis, ja siihen työssäni tähtään.

Vanhenemisen huomaa siitä, että palautuminen kestää kauemmin kuin ennen, Kun viettää neljä päivää viinitiloilla maistelemassa viinejä, kolme päivää menee toipumiseen. Parin pitkän työpäivän jälkeen voi olla jo patapaistia.

Olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni. En ole mikään ruikkukukko, vaan tissit on suuremmat kuin teinitytöllä. Jos nyt jotain saisi muuttaa, niin isommat munat ottaisin.

37-vuotias kokki ja yrittäjä. (Julkaistu marraskuussa 2002)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi