Mikko Salmi

”Vartaloni on hyvin erilainen kuin luonteeni. Olen mieleltäni notkea ja leikkisä, mutta fyysisesti kankea. Jos kengännauhat aukeavat, menen nurkan taakse solmimaan ne, jotta muut eivät kuule ähkimistäni.

Kirkko pystyy puhumaan hyvin sielullisista asioista, mutta ruumiillisuus on sille haaste, vaikka Raamatun kuva ihmisruumiista on todellisuudessa moniulotteinen. Kirkon pitäisi paremmin ymmärtää ihminen kokonaisuutena ja seksuaalisuus oikeasti Jumalan lahjana.

Papin työssä olen joutunut paneutumaan ihmisten raadollisuuteen. Usein mieli vie ruumista kohtalokkain seurauksin. Vaikka viettimaailma pitää elämän käynnissä, se paljastaa välillä rujot kasvonsa. Oman raadollisuutenikin kanssa elän jatkuvassa jaakobinpainissa.

Vaikka ruumiini on kankea, pärjäsin nuorempana hyvin juoksussa, tenniksessä ja jalkapallossa. 13-vuotiaana juoksin cooperin testissä 3350 metriä. Se on ainoa urheilusaavutukseni, joka kestää kovankin vertailun. Viisi vuotta sitten oikean polveni rustossa todettiin parantumaton halkeama. En voi enää juosta, ja viime vuodet olen etsinyt kuumeisesti uusia liikuntamuotoja.

Polven hajoaminen oli kova paikka. Ajattelin, että tämä on ensimmäisiä luopumisia. Olen kuitenkin pitänyt outona, miten pahana asiana puhutaan siitä, että elämä kuluttaa. Miksi se ei saisi kuluttaa? Ruumishan on siihen tarkoitettu.”

34-vuotias pastori ja muusikko. (Julkaistu maaliskuussa 2010)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi