Paavo Arhinmäki

"Vuonna 1986 jouduin viettämään kesän maalla, kun vanhempani ajattelivat, että lapsille kuuluu tarjota mökkikesä. Onneksi silloin pelattiin jalkapallon MM-kisat. Katsoin televisiosta kaikki ottelut ja päätin, että heti kun pääsen takaisin Helsinkiin, alan vakavasti harjoitella jalkapalloa.

Joskus 12- tai 13-vuotiaana polveeni tuli rasitusvamma, ja lääkäri kielsi kaiken liikunnan ainakin vuodeksi. Sanoin jaaha ja juoksin takaisin kentälle pelaamaan. Polven kanssa ei tullut koskaan ongelmia.

Pelasin vakavasti jalkapalloa 90-luvun lopulle asti, jolloin politiikka alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Jalkapallo on hienoin laji kaikista, sillä on yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, ja sitä ymmärretään kaikkialla maailmassa.

Koska pelaan enää kerran tai pari viikossa, paino on lisääntynyt parikymmentä kiloa. Pallo on siirtynyt jaloista keskivartaloon. Olen vitsaillut, että muutos lisää poliittista painoarvoani. Poliitikon ei ole hyvä olla mikään hernekeppi, koska iso koko tuo uskottavuutta. Näkeehän sen miehistä, joilla nyt on valtaa, Vanhasesta, Lipposesta, Heinäluomasta ja muista.

Kun 90-luvun lopussa kiinnostuin eläinoikeusliikkeestä, lopetin kaikkien muiden eläintuotteiden paitsi juuston syönnin. Se oli iso muutos, sillä siihen asti meno oli ollut sitä, että kaksi clubia yhden hinnalla oli arjen kohokohta. Valinta oli täysin poliittinen. Vasta myöhemmin olen ajatellut, että muutoksella oli ruumiillinenkin merkitys. Olen kohtuullisen hyvinvoiva, vaikka painoa on turhan paljon."

29-vuotias kaupunginvaltuutettu. (Julkaistu toukokuussa 2006)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi