Risto Isomäki

”Olen aina ollut intohimoisen kiinnostunut villieläimistä ja käyttänyt paljon aikaa niiden seuraamiseen Suomessa ja ulkomailla. Mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän alkaa ajatella itseään eläimenä muiden joukossa ja suhtautuminen omaan ruumiiseen muuttuu vähemmän kompleksiseksi.

Olen hirveän tyytyväinen siihen, että anato­miaamme ovat valikoituneet parhaat palat kahdesta eri maailmasta, maalta ja vedestä. On hienoa, että meillä on metsäsimpanssin jalat ja kädet, koska niillä voi tehdä kaikenlaista, mutta merinisäkkään laskeutunut kurkunpää, joka mahdollistaa puhumisen. On myös ihanaa, että meillä on pitkään meressä tai sen lähellä eläneen nisäkkään suuret aivot, koska hauskinta, mitä tiedän, on asioiden pohdiskelu.

Iso miinus on se, että solujemme mitokondriot on ilmeisesti tilattu joltain halvimman tarjouksen tehneeltä alihankkijalta, koska ne ovat todella sekundaa esimerkiksi lintuihin verrattuna. Ne vuotavat kuin seula. Sen takia ihmisen elinikää ei ole mahdollista pidentää tietyn rajan yli.

Jos ei oteta huomioon murrosiän angstia laihuudesta, asiat joita olen halunnut muuttaa itsessäni, ovat liittyneet enemmän sieluun kuin ruumiiseen. Inhoan aggressiivista metsäsimpanssipuolta itsessäni. Olisin mieluummin lempeä ja kiltti meriapina.”

48-vuotias kirjailija. (Julkaistu tammikuussa 2010) )

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi