Roman Schatz

"Vartaloni on suuri. Minulla on isot ja pitkät luut. Saksan armeijassa vuonna 1978 pituudekseni mitattiin 195 senttiä. Olen mennyt siitä varmaan pari senttiä kasaan. Pidän koostani, vaikka sillä on hintansa. Tilastollisesti pitkät miehet kuolevat lyhyempiä huomattavasti nuorempina. Teorian mukaan jos tuhlaa nuorena solujen jakautumiskertoja pituuskasvuun, niitä jää uupumaan lopussa, kun pitäisi korjata syövät ja muut.

Meidän suvun miehet harmaantuvat, mutta eivät kaljuunnu. Sen sijaan karvoja alkaa kasvaa selkään. Aina kun katson vahingossa itseäni takaapäin peilistä, huomaan, että sitä villaa kasvaa. Se on naurettavaa, vaikka on kai yleistä, että karvoitus villiintyy yli 40- vuotiailla miehillä.

Kun nyt julkisesti puhutaan vartalostani, täytyy sanoa hänelle tosi iso kiitos. Ruumis on antanut minulle paljon anteeksi. Monella paljon terveellisemmin ja stressittömämmin elävällä on kaikenlaista vaivaa. Minulla on ollut vain 33 vuotta jalkasieni. Se on kuin kaveri.

Täällä ihmiset eivät näe kuolleita, koska luterilaiset piilottavat ne. Olen nähnyt varmasti sata kuollutta läheltä. Olen entinen katolinen, ja meillä ruumiit laitetaan nätisti näytille. Olen myös ollut sairaalassa töissä ja olin monesti mukana, kun joku veti viimeisen henkäyksen. Ei se niin pahalta vaikuttanut. Kyllä siitä selviää jollain lailla, vaikka sitä ei voikaan harjoitella."

48-vuotias kirjailija. (Julkaistu syyskuussa 2008)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi