Ruben Stiller

Itsekontrolli, joka kestää pitempään kuin kolme kuukautta, on ilmastoimaton helvetti. Niinpä minä retkahdan tasaisin väliajoin tupakkaan, viinaan ja iloiseen seuraelämään. Kuten nyt.

Tällä kertaa jaksoin olla viisi kuukautta polttamatta. Kävelin paljon ja kävin avannossa. Vähitellen elämä alkoi kuitenkin näyttää harmaalta, ja oli pakko tehdä syntiä.

Olen siis jatkuva parannuksen tekijä. Jotta tuntisin, miten hyvältä terve elämä tuntuu, minun täytyy välillä elää epäterveellisesti. Retkahtamisella tavoittelen itseinhoa, ja ylösnousemus itseinhosta on minun extreme-lajini.

Kontrollifriikit ihmiset ovat minulle mysteeri. Ihailen sitä, miten he pystyvät hillitsemään itsensä. Toisaalta he suututtavat, koska tavoittelen samaa, mutta en pysty siihen. Kyllästyn usein elämään, ja vaikka esiinnyn televisiossa, minussa on jotain tervettä jäljellä, silla välillä kyllästyn jopa itseeni.

Liika kontrolli on myös pelottavaa. Rentouden puute on Suomessa paljon suurempi ongelma kuin terveellisten elämäntapojen puute. Jotta suomalainen mies voi olla aito, hänen täytyy olla joko kännissä, hiljaa tai sotia.

Vanhenemisen huomaa siitä, että oltuaan koko elämänsä neuroottisen tyytymätön kehoonsa ja luonteenpiirteisiinsä, alkaa olla huolestuneempi siitä, miten säilyttää elämän mielekkyys. On valitettavaa, ettei ole olemassa Messiasta, joka tuo maan päälle elämänilon, vaan se pitää luoda itse.

Olen varma, että välillä elämä pitkästytti ja vitutti jo neandertalinihmistä. Retkahdus on suorastaan ainoa vaihtoehto.

Jossakin vaiheessa retkahduksen jälkeen tapahtuu sisäinen läikähdys. Syntyy illuusio siitä, että on keksinyt uuden idean. Silloin aloitan uuden elämän numero 532: lopetan polttamisen, alan liikkua ja lukea kirjoja.

Syksyllä yritin laihduttaakin, mutta raejuuston syöminen oli yhtä helvettiä.

41-vuotias toimittaja ja talk show'n juontaja (Julkaistu helmikuussa 2003)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi