Salla Tuomivaara

"Vaikka minulla on ollut varmaan kaikki muut kompleksit, en ole koskaan halunnut olla pidempi. Olen vain 160 senttiä, mutta minusta on helpompaa olla naisellinen, ja monesti on kätevää, kun on pieni.

Sairastuin yhdeksännellä luokalla anoreksiaan ja pienimmilläni painoin 36 kiloa. En tiedä, miksi niin kävi, mutta olin sairaudelle tyypillisesti hyvin kunnianhimoinen ja täydellisyyttä tavoitteleva.

Anorektikon on parannuttuaankin vaikeaa päästä eroon itsensä tarkkailusta. Kamppailen eniten sen kanssa, etteivät tunteeni vastaa arvojani. Vaikka ajattelen ja vaikka minut on kasvatettu niin, ettei ulkonäkö ole tärkeää ja monenlaiset ihmiset ovat kauniita, en pysty tuntemaan sen olevan omalla kohdallani totta. Olin ajoittain kasvissyöjä jo ala- ja yläasteella. Suurin syy oli käsitykseni eläinten oikeuksista, mutta olin jo lapsena kiinnostunut myös nälkä- ja ympäristökysymyksistä. Kun sain tietoa liha- ja maitoteollisuuden yhteydestä, ryhdyin parikymppisenä vegaaniksi.

Kasvissyönti auttoi ehkä syömishäiriöstä toipumisessa. Anoreksiassa kontrolli on niin tärkeää, että on vaikeaa alkaa ajatella, että voi syödä mitä vain. Kasvissyönti antoi tavallaan luvan syödä kaikkea, mutta jätti sääntöineen silti tunteen kontrollista.

Oheisvasara-bändi laulaa yhdessä biisissään 'en halua olla eläinten hautausmaa'. Niin voin itsekin sanoa. Pidän vartalossani siitä, ettei se tarvitse kuolemaa elääkseen ja voidakseen hyvin."

35-vuotias Animalian toiminnanjohtaja. (Julkaistu lokakuussa 2010)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi