Sari Multala

"Olen pitkä, 176 senttiä, ja aika kookas. Nuorempana minun oli vaikeaa löytää kauniita kenkiä, koska kokoni on 41. Nykyään valikoimat ovat paremmat.

Kilpailen Laser Radial -luokassa, jossa tuulen voimistuessa pitää roikkua veneen ulkopuolella ja siten tasapainottaa venettä. Se ottaa voimakkaasti koko vartaloon ja sattuisi paljon, jos siihen ei olisi harjoittelun myötä tottunut. Reidet ja keskivartalo ovat jännittyneitä, ja ylävartalolla tehdään koko ajan töitä aaltojen yli menemiseksi. Samalla säädetään skuuttia eli alustaa ja ohjataan.

Pituudestani on luokassani sekä etua että haittaa. Kun tuulee kovaa, pääsee ulommas veneen ulkopuolelle roikkumaan. Kevyemmällä tuulella on kuitenkin vaikeampi mahtua veneeseen ja löytää hyvä asento.

Painosta on kovalla tuulella etua, kevyellä tuulella haluaisi olla kevyt. Jos tärkeät kilpailut käydään kevyttuulisessa paikassa, monet pudottavat painoaan. Minäkin tein niin viime kaudella.

Kun on auringossa paljon, hiukset palavat ja pitää käyttää kovia suojakertoimia. Iho on muutenkin kovilla, kun hikoilee ja koko ajan kastuu suolavedessä. Purjehtijoille tyypillisiltä selkä- ja polvivaivoilta olen välttynyt. Akillesjänteen katkeaminen kaksi vuotta sitten on ainoa vakavampi vamma, jonka olen saanut.

Purjehdus on laji, jossa voi kilpailla pitkään; tässä luokassa helposti nelikymppiseksi. Kilpailuissa ratkaisee lopulta kuitenkin purjehdusosaaminen, ei se, kenellä on paras kunto."
31-vuotias purjehtija. (Julkaistu elokuussa 2009)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi