Tiia Vanhatapio

”Olen ollut poikatyttö, harrastanut aina liikuntaa ja kokeillut monia lajeja. Vartalolleni on sattunut kaikenlaista, mistä on jäänyt jälkiäkin. Jääkiekossa katkesi etuhammas, ja hevosen selästä putoamisista on tullut niskaan kaksi pullistumaa. Ranteita särkee joskus, koska ne ovat menneet poikki ja murtuneet. Ihannoin pitkiä, kapeita nilkkoja, mutta itselläni on ratsastajan pohkeet, joissa nilkat alkavat alhaalta. Minun on vaikeaa löytää sopivia saappaita. Alaselässäni on vikaa ja rintarangassa lievää S:ää. Kärsin migreeneistä, ja minun pitää olla maitoallergian takia ruuan kanssa hyvin tarkka. Vaikka jotkin asiat vaivaavat, pidän pienestä ja naisellisesta vartalostani, erityisesti kasvoista. Poskipääni ovat korkeat, ja iho sileä. Minulla on sirot kädet ja kovat, nopeasti kasvavat kynnet, eikä reikiä hampaissa. Kolmiulotteisuus on ollut minulle pienestä asti tärkeää. Kun piirsin, äiti ja isoisä neuvoivat minua tutkimaan anatomiaa. Se, että vaatteet istuvat, on minulle kaikki kaikessa. Asiakkaillani on hyvin erilaisia vartaloita, mutta se ei tee suunnittelusta vaikeaa, kun tietää, mitä tekee. Pukeutuessani en mieti vartaloni muotoja, vaan vain sitä, mikä näyttää hyvältä. Ennen tiesin täsmälleen, kuinka paljon painan, mutta nyt en enää edes muista, koska olen viimeksi käynyt vaa’alla. Olen oppinut, ettei tarvitse olla tietyn painoinen näyttääkseen hyvältä.”

41-vuotias suunnittelija. (Julkaistu joulukuussa 2010)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi