Kannattaako antaa varojaan yksityispankin hoidettavaksi?

Olemme viisikymppinen pariskunta, jolle pankki tarjoaa maksullista varainhoitopalvelua. Rikkaita emme ole, mutta vuosien mittaan meille on kertynyt jonkin verran säästöjä. Olemme myös perineet omaisuutta. Kannattaako meidän maksaa pankille varojemme hoitamisesta?

Teidän pulmanne kohtaa myös moni muu ihminen. Pankit ja pankkiiriliikkeet tarjoavat nyt innokkaasti maksullista varain- tai omaisuudenhoitopalvelua, jos sijoitettavaa on kertynyt vähintään 100 000 euroa. Alalla puhutaan fiinisti yksityispankki tai private banking -palvelusta.

Vaivanpalkkana pankille maksetaan yleensä jokin prosenttiosuus hoidettavien varojen määrästä. Mitä enemmän varoja, sitä pienemmäksi osuus painuu. Hintaan vaikuttavat myös monet muut seikat, esimerkiksi se, mihin varat sijoitetaan. Usein tarjolla on myös erilaisia lisukkeita, esimerkiksi luottokorttitarjouksia tai juristien palveluita. Ne ovat yleensä erikseen maksullisia.

Se, kannattaako tästä kaikesta maksaa, riippuu pitkälti teistä itsestänne.

Minä etenisin näin: Pohtisin tovin, mitä osaan ja haluan tehdä itse ja mihin mahdollisesti tarvitsen ulkopuolisen apua. Jos avun tarvetta on, kävisin visiitillä ainakin parissa kolmessa yksityispankissa, jotta saisin tuntuman niiden toimintatapoihin.

Lopuksi asettaisin reunaehdot ja pyytäisin tarjouksia. Vertailu kannattaa, sillä markkinat ovat nyt ostajan.

Jos kohdallenne osuu vastuuntuntoisia ja eteviä omaisuudenhoitajia, joudutte puhumaan kyllästymiseen saakka itsestänne: taloudellisista tavoitteistanne, tarpeistanne ja riskinottohaluistanne. Tuntemistani omaisuudenhoitajista parhaat ovat mestareita esittämään hyviä kysymyksiä.

Sen jälkeen omaisuudenhoitaja tekee ehdotuksen sijoitussuunnitelmaksi. Se on asiantuntijan näkemys siitä, miten teidän tavoitteenne voitaisiin arvopaperimarkkinoilla toimien saavuttaa.

Siinä lyödään lukkoon muun muassa se, kuinka suuri osuus varoistanne on syytä sijoittaa osakkeisiin, minkä verran korkomarkkinoille ja kuinka paljon ohjata muihin kohteisiin.

Ennen kuin antaa itsensä hurmaantua ammattilaisten myyntipuheista, kannattaa muistaa, että omaisuudenhoitaja ottaa aina riskiä toisten rahoilla.

Jos sijoitukset epäonnistuvat tai sijoitusneuvot osoittautuvat huonoiksi, viulut maksaa aina asiakas.

Jos omaisuudenhoitajan ehdotukset kuitenkin vaikuttavat hyviltä, voitte ryhtyä miettimään käytännön toimintatapoja. Tarjolla on yleensä kaksi perusvaihtoehtoa: voitte ulkoistaa varojenne hoidon kokonaan tai ostaa pelkkää sijoitusneuvontaa. Jos päädytte jälkimmäiseen vaihtoehtoon, pankin asiantuntija tekee ehdotuksia, neuvoo ja toimii keskustelukumppanina, muttei tee omin päin sijoituspäätöksiä.

Ero pankkien konttoreissa annettavaan maksuttomaan sijoitusneuvontaan voi tuntua veteen piirretyltä. Yleensä maksullista palvelua kuitenkin tarjoavat astetta kokeneemmat ja koulutetummat asiantuntijat. Selvin ero on ajankäytössä. Kun palvelu maksaa, yhteen asiakkaaseen voidaan käyttää enemmän aikaa.

Toinen vaihtoehto on niin sanottu täyden valtakirjan omaisuudenhoito. Siinä asiakas ja pankki tekevät omaisuudenhoitosopimuksen, jonka puitteissa omaisuudenhoitaja hoitaa asiakkaansa varoja itsenäisesti. Jos valitsette tämän, perehtykää omaisuudenhoitosopimukseen huolellisesti. On tärkeää, että varmasti ymmärrätte, minkä verran riskiä omaisuudenhoitaja saa varoillanne ottaa ja minkälaisiin sijoituskohteisiin hän voi rahojanne ohjata. Selvittäkää myös se, kuinka vilkkaasti arvopapereillanne on tarkoitus käydä kauppaa.

On nimittäin helppo päätyä sopimaan yhtä ja tarkoittaa toista. Kuvaavaa on, että omaisuudenhoitajien ja heidän asiakkaidensa väliset riidat juontavat juurensa usein väärinymmärryksiin ja tulkintaerimielisyyksiin siitä, mitä oikeastaan sovittiin.

Sekin on hyvä tietää, että myös näillä markkinoilla pienet asiakkaat jäävät toisinaan isompiensa jalkoihin.

Omaisuudenhoitajien raportoinnissa on myös isoja eroja. Osa kertoo toimistaan ja hoitamiensa varojen kehityksestä selkeästi ja monipuolisesti, osa hyvinkin vaikeaselkoisesti ja yksipuolisesti. Asia selviää parhaiten, jos pyydätte nähtäväksenne malliraportin.

Eniten iloa omaisuudenhoitajasta on, jos häneltä ei odota liikoja. Kun käytte tapaamassa omaisuudenhoitajaanne, ette ole tekemisissä puolueettoman asiantuntijan kanssa, joka etsii markkinoilta teille parhaiten sopivat sijoitusvaihtoehdot. Sen sijaan teillä on tilaisuus keskustella koulutetun ja kokeneen asiantuntijan kanssa, jonka tavoitteena on myydä mahdollisimman paljon edustamansa pankin palveluita.

Omaisuudenhoitajasta ei myöskään ole apua, jos on kiinnostunut sijoitustuotteista, jotka eivät kuulu pankin valikoimiin. Itse voi joutua ottamaan selvää niinkin perinteisistä tuotteista kuin indeksirahastoista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi