Meno muuttuu varmimmin, jos alamme hylkiä kepulikonsteja käyttäviä rahastoja.

Miksi rahastoja ei vertailla reilusti?

Rahastoyhtiöitä kilpailuttaessani minua on hämmästyttänyt pari asiaa. Ensinnäkin rahastojen kokonaiskuluista on vaikea saada käsitystä, koska rahastojen arvopaperikaupan kustannuksista ei saa kunnolla tietoa. Nämä kuluthan eivät sisälly Suomessa käytössä olevaan TER-lukuun. Minua ihmetyttää myös se, että hintaindeksejä käytetään edelleen laajasti. Erityisesti rahastovarainhoidossa tuottoja verrataan kylmästi hintaindekseihin, joissa osingot ja korot eivät ole mukana. Laskelmissa ei myöskään oteta huomioon rahastovarainhoidon tuottosidonnaisia palkkioita eikä sijoittajan kannalta olennaisia veroseuraamuksia. Mielestäni olisi erittäin arvokasta, jos selvittäisit esimerkiksi Suomen Sijoitusrahastoyhdistykseltä, miksi näin on. Miksei tehdä reiluja vertailuja, joissa kaikki kulut on otettu huomioon?

Otat esille monta tärkeää asiaa. Indeksikikkailu on mainitsemistasi epäkohdista ikävin. Se on silmänkääntötemppu, jonka tavoitteena on saada rahasto näyttämään paremmalta kuin se oikeasti on. Esimerkiksi osakerahasto saa pörssiyhtiöiden osinkojen mittaisen etumatkan, jos rahaston kehitystä verrataan vain osakkeiden hintojen muutosta kuvaavaan hintaindeksiin.

Jos siis rahastolle sopivasta vertailuindeksistä on saatavana tuottoversio, jossa osingot ja korot ovat mukana, reilu rahastoyhtiö käyttää ilman muuta sitä. Ihan aina tuottoindeksejä ei tarjolla, esimerkiksi monilta kehittyviltä markkinoilta ne puuttuvat. Rahastojen puolustukseksi on sanottava myös tämä: joillekin ulkomaille sijoittaville rahastoille tuottoindeksin käyttäminen merkitsee pientä takamatkaa, koska rahastot saattavat joutua maksamaan kohdemaahansa lähdeveroja. Mainitsemaasi hintaindeksien laajaa käyttöä nämä poikkeukset eivät kuitenkaan selitä.

Niinpä tartuin oitis ehdotukseesi ja kysyin Suomen Sijoitusrahastoyhdistyksen toiminnanjohtajalta Markku Savikolta, mitä hän hintaindekseistä ajattelee. Viisaana miehenä hän ei yrittänyt väittää mustaa valkoiseksi. Totesi vain, että vertailuindeksin tarkoitushakuinen valinta on tuomittavaa, ja lupasi ottaa asian jälleen esille rahastoyhdistyksessä.

Itse uskon enemmän sijoittajien joukkovoimaan. Meno muuttuu varmimmin, jos ryhdymme yksin tuumin hylkimään kepulikonsteja käyttäviä rahastoja.

Paremmin ymmärrän sitä, etteivät rahastoyhtiöt sisällytä laskelmiinsa rahaston menestyksen perusteella sijoittajilta perittäviä tuottosidonnaisia palkkioita tai sijoittajan maksettavaksi tulevia veroja. Olisivathan laskelmat parhaimmillaankin karkeita arvioita. Kukaan ei oikeasti tiedä, minkä verran rahastot tulevaisuudessa tuottavat ja kuinka suuria tuottosidonnaiset palkkiot tulevat olemaan. Sama pätee verotukseen: verojen määräänhän vaikutat olennaisesti omilla toimillasi, esimerkiksi sillä, kuinka usein siirrät varojasi rahastosta toiseen.

Mikäli kyse on rahastovarainhoidosta, jossa joku muu päättää varojesi sijoittamisesta, toimintatavoista onkin viisasta keskustella pitkään ja hartaasti. Onko tarkoitus tehdä pitkäaikaisia sijoituksia vai tavoitellaanko lisätuottoa siirtämällä varoja rahastosta toiseen markkinatilanteen mukaan?

Osut naulan kantaan kiinnittäessäsi huomiota rahastojen kaupankäyntikuluihin. Niitähän syntyy, kun rahasto käy kauppaa arvopapereilla. Muiden kulujen tavoin ne vähentävät sijoittajalle jäävää tuottoa. En kuitenkaan tarkoita, että kaupankäynti olisi sinällään pahasta. Kauppahan palvelee sijoittajan etua niin kauan kuin siitä saatava hyöty ylittää kaupanteon aiheuttamat kustannukset.

Rahastot ovatkin jo jonkin aikaa ilmoittaneet salkkunsa kiertonopeuden, joka kuvaa kaupankäynnin vilkkautta, sekä niiden arvopaperikauppojen osuuden, jotka on tehty niiden lähipiiriin kuuluvien arvopaperivälittäjien kautta. Viimeisin lisäys ovat itse kaupankäyntikulut.

Ei ole ihme, ettet ole niitä huomannut, sillä tätä tietoa ei sijoittajille varsinaisesti tyrkytetä. Kulut pitää yleensä osata kaivaa rahaston vuosi- tai osavuosikatsauksista. Eivätkä kaupankäyntikuluja tunne edes kaikki sijoitusneuvojat. Soitin tätä vastausta varten yhden suuren pankin sijoittajille tarkoitettuun puhelinpalveluun, kun en kaupankäyntikuluja pankin kotisivuilta omin voimin löytänyt. Minua palvellut henkilö ei tiennyt niistä tuon taivaallista.

Rahastoja kevyesti penkoessani törmäsin huimiin eroihin. Löysin yhden suomalaisiin osakkeisiin sijoittavan rahaston, jonka salkun sisältö on vaihtunut keskimäärin yli kymmenen kertaa vuodessa. Samoilla markkinoilla toimivan kilpailijan salkusta oli samana aikana vaihtunut alle kolmannes. Tämä näkyi myös kaupankäyntikuluissa: aktiivisen rahaston kaupankäyntikulut olivat 1,2 prosenttia, passiivisen 0,07 prosenttia rahaston pääomasta.

Tässä eroa selittävät erilaiset toimintatavat. Salkunpyörittäjä pyrkii sijoitusten valinnoilla ja ajoituksella päihittämään vertailuindeksinsä. Verkkaisempi on indeksirahasto, joka sijoittaa varansa ohjenuorakseen valitsemansa indeksin mukaan ja pyrkii pitämään kulunsa mahdollisimman pieninä. Tulosta ei pidä kuitenkaan yleistää liikaa. Aktiivinen salkunhoito ei automaattisesti merkitse hurjaa salkunpyöritystä.

Pääset lähelle kaipaamiasi kokonaiskuluja, jos lisäät rahaston kaupankäyntikuluihin mainitsemasi TER-luvun (total expense ratio). Suomeen rekisteröidyissä rahastoissa TER-luku on käytännössä sama kuin rahaston vuotuinen hallinnointipalkkio lisättynä mahdollisella tuottosidonnaisella palkkiolla. Esimerkkikaksikon kohdalla aktiivisen rahaston TER-luku on noin 1,8 ja passiivisen vajaat 0,6 prosenttia.

Kun TER-lukuihin lisätään kaupankäyntikulut, aktiivisen rahaston kokonaiskulut nousevat neljään prosenttiin, passiivisen vajaaseen 0,7 prosenttiin. Ero on melkoinen haaste aktiivisen rahaston salkunhoitajalle. Hänen pitää päästä yli kolme prosenttiyksikköä indeksirahastoa korkeampaan vuotuiseen tuottoon, jotta hänen asiakkaansa vaurastuisivat samaa vauhtia kuin indeksirahaston valinneet säästäjät.

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi