23.9.2007 0:00
Osakesijoittaja tekee kaikkensa nähdäkseen mitä tuleman pitää, mutta voi kaikista ponnisteluistaan huolimatta olla varma ainoastaan siitä, että tulevaisuudessa osakkeiden hinnat vaihtelevat. Siksi pitkäaikaisia sijoituksia tekevän säästäjän on yleensä viisaampaa keskittyä riskienhallintaan kuin kovimpien tuottojen metsästämiseen.
Sinä toivot sijoitustesi riskin pysyvän siedettävänä. Mietin hyvän tovin, mitä siedettävä voisi tässä tarkoittaa. Päädyin lopulta siihen, etten edes yritä arvata. Kysehän on hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Se mikä on sinulle siedettävää riskinottoa, voi olla jollekin toiselle hermoja raastavaa uhkapeliä.
Unohdetaan siis henkilökohtaisuudet ja pohditaan sen sijaan, mitkä tekijät vaikuttavat osakesalkkusi riskiin, eli siihen, että salkkusi tuotto poikkeaa odotetusta, ja miten voit siihen vaikuttaa.
Kirjoitat, että olet suunnitellut muutaman osakkeen kokonaisuutta. Se on hyvä lähtökohta. Varmin tapa suojata säästöjä on hajauttaa ne eri toimialoille ja eri yrityksiin. Kun yhdellä toimialalla ja yrityksellä menee huonosti, toisella sujuu todennäköisesti paremmin. Toisin sanoen hajauttamalla vähennät osakesalkkusi tuoton vaihtelua, mutta et pudota sen tuotto-odotusta.
Ajan mittaan voisit hieman laajentaa osakevalikoimaasi. Yleensä ajatellaan, että salkussa pitää olla vähintään kymmenen eri yrityksen osakkeita, jotta hajautushyödystä saa kaiken irti. Voit tosin hoitaa hajautuksen myös rahastosijoitustesi kautta. Jos valtaosa osakemarkkinoille ohjatuista säästöistäsi on laajasti osakkeisiin sijoittavassa rahastossa, osakesalkkusi saa olla yksipuolisempi.
Muista kuitenkin vahtia kokonaisuutta. Joskus käy niin, että jonkin toimialan tai yrityksen osuus pääsee melkein kuin varkain nousemaan suhteettoman suureksi, kun sitä omistetaan sekä suoraan että rahastojen kautta.
Sijoittamiseen liittyvä riski voidaan jakaa yritys- ja markkinariskiin. Yritysriskistä pääset eroon hajauttamalla, mutta markkinariski pysyy vaikka hajauttaisit kuinka. Markkinariski tarkoittaa talouteen yleisesti vaikuttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat osakkeiden hintoihin laajasti.
Eri yrityksillä markkinariskin taso on kuitenkin erilainen. Esimerkiksi kasvuyritysten osakkeet ovat keskimääräistä herkempiä talousnäkymien muutoksille, koska valtaosa niiden arvosta on kasvuodotusten varassa. Vastaavasti niiden tuotto-odotus on keskimääräistä korkeampi.
Olet siis aivan oikeassa. Ei ole samantekevää, millaisia yhtiöitä salkkuusi poimit. Sinä ja ystäväsi edustatte tässä ääripäitä: hän on innostunut uusiutuvista energialäheistä, sinä pohdit, kannattaisiko rahat panna sittenkin vakiintuneisiin yrityksiin.
Jos ystäväsi ostaisi vain tietyntyyppisten ilmastonmuutosta torjuvien yhtiöiden osakkeita, hän ottaisi todennäköisesti sekä yritys- että markkinariskiä. Jos sinä sen sijaan rakentaisit hajautetun salkun vakaammista yrityksistä, välttyisit yritysriskiltä ja ottaisit myös vähemmän markkinariskiä.
Ystävälläsi on kuitenkin monta hyvää syytä uskoa uusiutuvia energialähteitä kehittäviin tai niitä hyödyntäviin yrityksiin. Tärkein niistä on tämä: Enää ei liene epäilystä siitä, että ilmasto lämpenee ja että muutosta on syytä ryhtyä torjumaan.
Eri mieltä ollaan oikeastaan vain siitä, kuinka nopeasti muutos tapahtuu.
Tämän ovat huomanneet myös sijoittajat. Viime vuonna uusiutuviin energialähteisiin sijoitettiin maailmalla enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin. Merkittävää on, että nopeimmin kasvoivat yksityiset pääomasijoitukset.
Jotkut sijoitusalan ammattilaiset puhuvat jo globalisaation vertaisesta megatrendistä, josta voivat hyötyä tai kärsiä melkein kaikkien toimialojen yritykset.
Kuvaan kuuluu, että tänä syksynä tavallisille säästäjille tarkoitettuja ilmastorahastoja ja -indeksilainoja on ilmestynyt markkinoille kuin sieniä sateella.
Kukaan ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan tiedä, mitkä ratkaisut ilmastotalkoissa lopulta menestyvät. Vaikeuskerrointa lisää sekin, että lopputulokseen vaikuttaa monta yritysten ulkopuolista arvaamatonta tekijää. Niitä ovat esimerkiksi öljyn hinnan kehitys ja lainsäätäjien toimet.
Jos todellisuus ei ylläkään odotuksiin, osakekurssi voi pudota rajusti. Tämä rytinä ystäväsi täytyy kestää, jos hän päättää tarttua ilmastoyrityksiin tai muihin kasvuyhtiöihin.
Tasaisempaa kyytiä tarjoavat niin sanotut arvoyhtiöt. Niiden markkina-arvo, eli osakkeiden hinta kerrottuna osakkeiden lukumäärällä, on alhainen suhteessa yhtiöiden taseesta laskettuun omaisuuden arvoon. Arvosijoittajat mieltyvät yleensä yrityksiin, jotka tekevät lisäksi hyvää tulosta, tuottavat vahvaa kassavirtaa, ovat kelpo osingonmaksajia eivätkä ole kovin velkaisia.
Taseidensa tukemana arvoyhtiöt kestävät yleensä huonoja pörssivuosia kasvuyrityksiä paremmin.
Erään laajan Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan pienten arvoyhtiöiden keskimääräinen vuosituotto oli noin 15 prosenttia vuosina 1927–2004. Suurten arvoyhtiöiden vastaava luku oli 12 prosenttia. Pienet kasvuyhtiöt jäivät hieman alle kymmenen prosentin, suuret päätyivät runsaaseen yhdeksään prosenttiin.
Keskiarvojen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Keskimääräiset tuotot näet peittävät yritysten väliset tuottoerot. Ne ovat erityisen suuret pienten kasvuyritysten ryhmässä. Jos siis ilmastosta innostuneen ystäväsi osakevalinnat osuvat nappiin, hänen salkkunsa tuotto peittoaa arvo-osakesalkkusi tuoton mennen tullen.
Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi