Ihan oma joukkuemäki

”Kun ajat ovat mitä ovat.” Lauseen kylkiäisenä tapaa seurata irtisanominen, lomautus, palkanalennus tai muu vastaava. Ja kun ajat tosiaan ovat mitä ovat, pyydetään kaikilta hiukan ymmärrystä ja joustoa.

Tiettyä joukkuemäkihenkeä. Mutta juuri siinä on ongelma. Nimittäin kaikkihan eivät jousta. Vain tietty osa joustaa: henkilöstö eli sama porukka, joka joustaa myös silloin, kun ajat eivät ole mitä ovat.

Hesarin sunnuntaisivuilla julkaistu haastattelu jäi kummittelemaan mieleeni. Siinä ison firman henkilöstöpäällikkö kommentoi irtisanomisia: ”Emmehän me ole täällä sen takia, että ihmisillä olisi työpaikkoja.”

Niinkö?

Sitaatti päättyi kylmäävästi: ”Päällimmäinen tavoite on kuitenkin se, että firmat tekisivät rahaa.”

Päällimmäinen tavoite – maailmassa? Elämässä? Suomessa?

Lauseen itsestäänselvä sävy sai epäilemään, että olin vaihteeksi pitänyt jotain täysin älytöntä normaalina asiantilana.

Oli johtaja oikeassa tai ei, yksi asia on varma: pörssiyhtiöpuhe ja uhkakuvilla johtaminen eivät kannata. Ne eivät pelottele työntekijöitä ahkeriksi, päinvastoin.

Työntekijät keskittyvät varastelemaan välinevarastosta ja syljeskelemään kattoon, koska miksi he panostaisivat yritykseen, jonka ”päällimmäinen tavoite” on jonkun toisen rikastuttaminen?

Entä jos johto joustaisi itse, ikään kuin esimerkiksi? Ajatus saattaa kuulostaa käsittämättömältä, mutta harkitaanpa hetki.

Useissa firmoissa yhdenkin johtoportaan henkilön kuukausipalkka vastaa kevyesti lomautetun vuosipalkkaa. Suomessa ei silti ole nähty pomoja, jotka olisivat uhrautuneet yrityksen ja työntekijöiden edestä tai heidän rinnallaan.

Miksei? Pienikin uhraus olisi loistava imagotemppu.

Joustava pomo saisi sädekehän, jota kiillotettaisiin vielä pitkään laman jälkeen. Yhdestä hyvän tahdon eleestä työntekijät kehittävät vuosikymmenten legendat. Toista se oli silloin, kun Mäkinen lomautti itsensä ja luopui optioistaan!

Kuka ei haluaisi olla sellaisen tarinan sankari? Ei mahdu kallooni.

Jos työntekijää nyt kuitenkin pyydetään ”joustamaan”, pitäisi pyyntöön sisältyä vähintään suunnitelma siitä, miten uhraukset korvataan, kun menee paremmin.

Turun Sanomissa kerrottiin Kalaset Oy:stä, joka päätyi yt-neuvotteluiden sijaan ratkaisuun, jossa porukka jäi pidemmälle palkalliselle lomalle.

Tässä Esa Laitinen, yksi Kalasen omistajista: ”Takana on kohtalaisen hyviä vuosia, joten ei ensimmäisessä heikommassa tilanteessa voi kohdistaa toimia henkilöstöön. Se on johdon vastuulla, että markkinat pelaavat. Kyllä yrityksen on osattava varautua huonoihin vuosiin jo ennalta.”

Kuunnelkaa nyt tätä hippiradikaalia!

Laitinen jatkaa: ”Yritys ei ole vain kasvoton kone, jonka ainoa tehtävä on tuottaa voittoa. Ei kaikkea mitata rahassa.”

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi