Kaikki kauniit naamat

"Oletko liian ruma rekisteröityäksesi? Klikkaa ja selaile sivuja vierailijana!"

Niin todella lukee Beautifulpeople.comin etusivulla. Se on saitti, joka lupaa, ettei käyttäjän tarvitse enää katsella rumien ihmisten kuvia seuraa etsiessään. Onhan se varmasti raskasta.

Miksi sitten istuin klikkaamassa linkkiä, jonka takana kauniit luurasivat? Eräänlainen porttiteoria tulee kyseeseen. Olin ensin sattunut City-lehden nettigalleriaan. Se oli oudon koukuttavaa. Kuvissa oli jotain hyvin haavoittuvaista – omatekoisessa malliposeerauksessa on jotain samalla tavalla toiveikasta ja alttiiksi asettuvaa kuin omakustannerunokokoelmassa. Se kysyy hyväksynnän mahdollisuutta. Helpompaa olisi, jos saisi jonkin vahvistuksen.

Tämän oli ymmärtänyt Greg Hodge, BeautifulPeople-palvelun pomo. Hänen saitillaan kauneuden määrittelyyn on nimittäin aukoton menetelmä: enemmistön mielipide. Kun uusi ihminen pyrkii yhteisöön, etabloituneet jäsenet arvioivat tämän ulkonäköä 48 tunnin ajan. Siis demokratiaa! Loin viipymättä profiilin.

Alku oli pettymys. Palvelu oli sekava, ja esimerkiksi kulttuurikeskustelulle omistetun "Kaunis mutta fiksu" -ryhmän jäsenet vaikuttivat kirjoitustaidottomilta. Mutta ulkonäköä käsittelevillä foorumeilla keskustelu oli aktiivisempaa, humorististakin. Otsikon "Poseeraisitko alasti" alla eräskin oli vastannut: "Vaatteet ovat lihavia varten." Kieltämättä se nauratti.

Katsellessani raotettuja huulia ja merkitseviä katseita pohdin, miten palvelu pitäisi huolen jäsenkannan tasosta. Kauneushan katoaa. Entä jos lihoo, vanhenee tai joutuu hirvittävään onnettomuuteen? Käyttöehdoista löytyi maininta, että ylläpidolla olisi oikeus lopettaa profiili halutessaan. Ehkä se riittäisi ikääntymisen tai vaikkapa palovamman varalle.

Mutta Tolstoita mukaillen: kaikki kauniit naamat ovat toistensa kaltaisia, kaikki, öh tuota, muut taas muunlaisia omalla tavallaan. Kasvogallerian katselu alkoi puuduttaa nopeasti. Kauneus on liian yleistä ja epämääräistä.

Onneksi netissä on muitakin kasvogallerioita. Havaitsin, että takatukkatyyliin erikoistunut Mulletsgalore oli suljettu, mutta onneksi Ratemymullet oli vielä pystyssä. Annoin ääneni Red "Puffball" Freedylle.

Takatukkasivulta löysin jotenkin tieni Keith Maysin blogiin. Tämä amerikkalainen homomies ylläpitää galleriaa Men Who Look Like Old Lesbians eli miehet, jotka näyttävät vanhoilta lesboilta. (On huomattava, että Mays ei sano, että lesbot näyttäisivät miehiltä – kyse on paljon hienovaraisemmasta ilmiöstä.)

Olin selannut gallerian läpi, kun sain viestin. Hakemukseni kauniiden nettisivustolle oli ihme kyllä hylätty: "Valitettavasti BeautifulPeoplen jäsenet eivät pitäneet profiiliasi kyllin viehättävänä." Ajatella!

Siirryin lukemaan Keith Maysin toista blogia People I No Longer Talk To.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi