Katso vuohta

Vuohi on sorkkaeläin.

Jotenkin pidän tuosta lauseesta. Vuohet herättävät muutenkin hyviä mielleyhtymiä. Ajatellaan vaikkapa vuohen naamaa. Ja entä sen tapa syödä: vuohi louskuttaa partaista leukaansa vinosti, mietteliään näköisenä. Mutta me emme voi tietää, mitä se miettii, vai miettiikö, sillä se on vuohi.

Sympatioihini on syy: tapasin vuohen. Kaikki alkoi, kun päätimme pitää juhlat Strömsö-ohjelman hengessä: tiedättehän, tervehenkiset suomenruotsalaiset tekevät käsillään hyödyllisiä asioita ja kokkaavat kauden aineksista. Kehitin pakkomielteen: en ainoastaan tekisi vuohenjuustoa, vaan lypsäisin maidon itse jollakin pientilalla.

Kerrankin voisi varmistua tuotantoketjun eettisyydestä.

Mutta ei siitä sen enempää. Siirrytään pääministeriin.

Olimme leikki-Strömsössä tehneet parhaamme: ostaneet luomuvihanneksia ja hirvittäviä määriä kaljaa ja rahdanneet ne mökkiin metsän keskelle. Ystäväni ompeli kahvipaketeista kylmälaukkua ja toinen analysoi kuistilla, että illassamme toteutui itseohjautuvan ruohonjuuritason anarkismin perusperiaate. En päässyt tivaamaan häneltä lempiaiheestani, anarkismin ja kapitalismin eroista (mikä niitä muka erottaa?), sillä keskelle idylliä iskeytyi pääministerin käsky.

"Vanhanen käskee kansalaisia kuluttamaan", joku luki puhelimestaan.

Kuluttamaan? Siis jotain tiettyä asiaa, jota pian tarvitaan?

"Ei kun kuluttamaan vaan."

Hetkeen ei oikein voinut tehdä muuta kuin hörpätä kaljaa ja miettiä, että mitähän Pentti Linkola ajattelee juuri nyt. Sitten alkoi pohdinta siitä, millaisessa maailmassa pääministeri elää. Ainakaan siellä ei ostamisella näytä olevan mitään tekemistä rahatilanteen tai tarpeiden kanssa. Kyse on siitä, muistaako kuluttaa.

Vierailin huvikseni keskustelupalstoilla ja havaitsin, että kansa oli saanut niin sanotusti hepulin. Millä rahalla olikaan tarkoitus shoppailla, naljailtiin. Mutta ei pääministerin tai hallituksen tarvitse sitä miettiä. Tuoreen selvityksen mukaan yli puolet kansalaisista ei ymmärrä hallituksen taloustoimista mitään – ja sama joukko arvioi, että hallitus on hoitanut asiansa hyvin.

Matkalla kotiin pohdin, mitä pääministerilleen uskollisen kansalaisen kannattaisi ostaa, jos löytäisi setelin kadulta. Olisikohan Vanhasesta parempi, että laitan rahani epäeettisesti toimivan suomalaisyrityksen kassaan vai että ostan luomutuotteita kaukaisuuksien intiaaneilta?

Meillä on sentään kohta lama, ja intiaanit ovat tottuneet köyhyyteen.

Muistelin parin vuoden takaista lehtijuttua, jossa seurattiin rahavaikeuksissa kamppailevan lapsiperheen arkea. Syy ongelmiin selvisi, kun katsoi kuukauden ostoslistaa: perhe oli hankkinut kasoittain uusia leluja ja pienten lasten vaatteita. Kuka olisi kertonut perheelle, että vauvanvaatteiden osto uutena ei ole välttämättömyys, vaan samanlainen harrastus kuin koirille ostettavat sadetakit? Kaikki muut kierrättävät potkupuvut ystäväperheiltä tai ostavat ne käytettyinä.

Ehkä puhtainta vanhas-ideologian mukaista kuluttamista olisikin juuri vauvojen design?

Mutta sen ajatteleminen on ahdistavaa ja myös unettavaa, ja ajattelenkin mieluummin vuohia. Niiden kohtaaminen vakuutti minut siitä, minkä me kaikki jollain tasolla tiedämme: että eläimetkin ovat yksilöitä, eivät vain tuotteita. Eräs vuohista oli äitinsä tapaan perso ruualle. Toinen lakkasi aina lypsettäessä syömästä ja tuijotti merkillisesti taakseen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi