Kuka on uhri?

Olin väärässä.

Väitin muinaisessa kolumnissani, että kansallismielisten nousu on vasemmiston syytä. Perussuomalaisia kun erehdyttiin alussa pitämään eräänlaisena vasemmistopuolueena. Vähitellen on kirkastunut, että sitä se ei ole.

Työväen aatettakaan puolue ei tarjoa, vaikka Soini kuvaa joukkojaan "työväenpuolueeksi ilman sosialismia". Vaaliohjelmasta saa hakea kohtia, joissa puhuttaisiin työläisen asemasta, pätkä- tai vuokratyöstä tai vaikkapa palkkatasa-arvosta.

Mekkalaa on sen sijaan pidetty maahanmuuttajista, ruotsista ja taiteen tuista. Näillä ei harmi vain ole mitään tekemistä "suomalaisen työn" kanssa.

Mutta ehkä juuri virheellisen vasemmistolaismielikuvan vuoksi rasismia ja vuosi vuodelta kasvavaa suvaitsemattomuutta on selitetty huono-osaisten kapinana. Syylliseksi on löytynyt eliitti ja sen ylimielisyys.

Viimeksi kuun puolivälissä professori Vilho Harle kirjoitti Hesariin sydämeenkäyvän vuodatuksen siitä, kuinka Perussuomalaisten kannatus on "kanava purkaa pahoinvointia".

Mutta kansallismielisen liikehdinnän selittäminen pelkällä huono-osaisuudella on alentuvaa, sillä se näkee kuvitellun "kansalaisen" pelkkänä välittömiin ärsykkeisiin reagoivana uhrina.

Lisäksi näkemys loukkaa aidosti huono-osaisia. Perussuomalaisten tyyppiäänestäjä ei gallupien mukaan enää ole syrjäytynyt työtön, vaan työssä käyvä aikuinen mies parhaassa iässä. Kai heillekin voisi vähän vastuuta antaa valinnoistaan?

Eriarvoistuminen on varmasti yksi syy nukkuvien puolueen nousuun, mutta on muutakin. Ajan henki on itsekäs ja yksilökeskeinen, ja epämääräinen duunari-identiteetti vailla vasemmistolaista jakamisen pakkoa tarjoaa houkuttelevan uhriposition.

Wannabe-sorretut eivät hyökkääkään ylös, vallanpitäjää päin, vaan etsivät kohteekseen jonkun pienemmän ja heikomman.

Perusratkaisu on, että otetaan niiltä, joilla on vielä vähemmän. Leikkaukset voidaan aloittaa kehitysavusta, pakolaisilta ja eläimiltä, siis heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta.

Persujen apulaispuoluesihteeri on myös julistanut tavoitteeksi sysätä "vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen takaisin marginaaliin, minne ne kuuluvatkin". Suoremmin voisi sanoa vain: sorretut takaisin sorrettavaksi.

Vihaisten miesten luokkataistelussa on unohtunut, ettei sinikaulusmiehen sortaja ole se nainen, homo tai ulkomaalainen. Naisten palkat ovat jo kyllin alhaalla, homojen oikeudet monella tapaa rajatut, ja useimmat maahanmuuttajat ovat niin köyhiä, että ahtaajan palkkoja he eivät osaa edes kuvitella. Merkittävin ero löytyy köyhän ja kipeän valkoisen heteromiehen ja rikkaan ja hyvinvoivan valkoisen heteromiehen väliltä.

Vallanpitäjän tornissa ei istu kukkahattuinen ituhippi transvestiitin apurahatutkijan kanssa. Siellä istuu ikävä kyllä samannäköinen tyyppi: valkoinen mies. Tällä kertaa vain kaulassa ovat valkoiset kaulukset.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi