Mainosvaalit

Moni on menettänyt uskonsa puoluepolitiikkaan. Erityisen vaikeaksi uskominen muuttuu, kun käy selväksi, että usko on mennyt poliitikoilta itseltään.

Vihreiltä se on hukassa niin, että eivät keksi parempaa kuin "valkoinen leijona". Paitsi että eivät edes keksineet itse, vaan mainostoimisto keksi. Se taas taisi keksiä sen niistä vitsipaidoista, joissa leijona oli vaaleanpunaisella taustalla. Se toimikin, mutta kullannuput, se toimi rienauksena. Pinkki häpäisee, vihreä taas on pelkkä tylsä vitsi, osastoa "Kokoomuksen vihreät sävyt".

Vihreiden kampanjan alettua on jankattu siitä, varastiko mainostoimisto Uuden Suomen nimen tai "Suomemme leijonan". Surullisempi ongelma on se, mitä kampanja kertoo demokratiasta ylipäänsä: että aatteellinen ajattelu on ulkoistettu ja siitä on tehty mainostoimistojen keskinäistä nokittelua.

Hauskinta mainostoimistojen näkökulmasta näyttäisi olevan pelata ympäri kiepsautetuilla mielikuvilla. Otetaan ympäristöstä vähiten kiinnostunut puolue ja määritellään se vihreäksi; otetaan porvari ja sanotaan, että se on työläinen; otetaan nationalistinen symboli ja hihitellään sitten sille. Poliittisella sisällöllä ei ole enää mitään väliä, tärkeintä on, että mainostoimistot pääsevät iskemään silmää toisilleen. Onnistumisen mitta on se, että "syntyy keskustelua". Samalla vaaleista tulee tuote ja äänestäjästä kuluttaja, jota ei tarvitsekaan haastaa ajattelemaan vaan päinvastoin (mikä on koko mainonnan idea).

Koska mainoskilpailussa ei ole väliä, mitä myydään, kunhan sen tekee taitavasti, olisi aivan mahdollista ja varmasti myös käytännöllistä, että yksi ja sama toimisto hoitaisi kaikkien puolueiden kampanjat.

Vihreiden sekavaviestinen mainos kai pyrki "ottamaan haltuun" leijonan. Voisi kysyä, miksi rasistien omima symboli on ylipäänsä otettava haltuun. Otetaanko seuraavaksi haltuun vaikka hakaristi? Sekin on ikävästi värittynyt, vaikkei alun perin ole viitannut mihinkään fasistiseen. Miten olisi: valkoinen hakaristi vihreällä pohjalla?

Mutta vielä isompi kysymys on tämä: mitä siinä silloin otetaan haltuun? Suomi? Mitä se on? Miksi uskotaan, että ylipäänsä on jokin yksi "Suomi", jonka mainostoimisto tai perussuomalaiset tai kuka milloinkin voi määritellä? Vihreät on yrittänyt esiintyä puolueena, joka ymmärtää maailman kansainvälisen luonteen. Eheän kansalaisvaltion unelma sopii huonosti johtotähdeksi liikkeelle, jonka tarkoitus olisi kritisoida yhtenäiskulttuuria. Ystävä kertoi näkemästään nettikeskustelusta, jossa joku kyseli kriitikoilta: "Mutta eikö isänmaa kuulu myös vihreille?" Niinpä niin, isänmaa. Tapaamme jälleen.

Koska eduskunnassa ei näytä näkemystä tai selkärankaa riittävän, on vedottava mainosväkeen: Ettekö voisi jättää politiikkaa rauhaan? Ideoikaa vitsikkäitä kampanjoita purukumeille, ripsivärille tai vaikka luterilaiselle kirkolle, mutta antakaa aatteiden olla. Tulee niin likainen olo.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi