Naisuutisia

Ohhoh, mikä viikko, niin kuin ennen sanottiin. Mediassa julkaistiin hyviä uutisia naisille.

Ensin kaukomaat: Intiassa kolmesataa tyttöä vaihtoi nimensä. Heille oli annettu nimeksi "Ei-toivottu". Tytöt olivat sitten päättäneet toivoa itseään, vastakkaisista näkemyksistä huolimatta. Hienoa! Esimerkiksi Ashmitan uusi nimi tarkoittaa "tosi kovaa".

Samaan aikaan toisaalla The Guardianin toimittaja kirjoitti Microsort-teknologiasta, jolla vanhemmat voivat päättää lapsensa sukupuolen ennen hedelmöitystä. Pitkään artikkeliin sisältyi häkellyttävä tiedonmurunen: valtaisa 75 prosenttia palvelun asiakkaista kuulemma suosii tyttölapsia.

Se totisesti oli jotakin. Mutta onko se edistystä? Ehkä jonkinlaista. Kertoohan se siitä, että tyttöyteen liitetyt mielikuvat ovat muuttuneet. Koko ihmiskunnan historian ajan on toivottu pelkkiä poikia, poikia, poikia, ja nyt näin.

Hurjan uutisviikon päätteeksi jouduin itse vastaamaan kysymykseen, olenko feministi. Tietysti. Mutta sitten kysyjä jatkoi "naisasiasta", ja muistin äkkiä, kuinka eräs vanhempi feministi(nainen) sanoi minulle kerran: en tarvitse mihinkään miehiä, enkä naisia, tarvitsen feministejä. Hän tarkoitti ihmisiä, jotka kyseenalaistavat sukupuoliroolit kaikkinensa. Siinä missä naisliike on etujärjestötoimintaa (ja usein tarpeellista sellaista), feminismin pitäisi tarkoittaa koko sukupuolijärjestelmän horjuttamista.

Vaikka vaikuttaakin hienolta, että edes jossain toivotaan tyttölapsia, uutinen ei välttämättä ole feministin silmin niin vallankumouksellinen. Vaaka on voinut keikahtaa, mutta se on se sama vanha vaaka. Toivoessaan tyttöä ihminen syyllistyy samaan kuin odottaessaan poikaa: hänellä on jo mielikuva siitä, millainen lapsen pitäisi olla.

Kerran luin lehdestä lapsensa sukupuoleen pettyneiden äitien haastatteluja. Lähes kaikki olivat halunneet tyttöjä. Lähes kaikkien käsitykset tyttöydestä olivat uskomattoman jäykkiä. Lapsesta odotettiin äidin pikku nukkea, tai sitten tytön ajateltiin olevan helppo ja kiltti lapsi. Poikiin liitetyt negatiiviset mielikuvat olivat yhtä inhottavia.

Niin: entä jos seulonnan tuloksena syntyykin tyttö, joka ei vastaa synnyttäjänsä unelmia? Entä jos poika ei vastaa mielikuvaa "isän kaverista"? Niin käy usein. Vaatimus syntyvän ihmisen sukupuolesta sisältää aina ajatuksen siitä, millainen tuo ihminen sitten sukupuolensa seurauksena on ja millainen hän ei ainakaan ole.

Naisliikkeessä on ollut (solidaarisuuden merkeissä) tapana sanoa, ettei toisen puolesta voi määritellä, onko tämä feministi. Mutta miksi muka ei voisi? Helppoahan se on, kas näin: ei se ole feminismiä, jos haluaa valita syntymättömän ihmisen sukupuolen. Se on seksismiä. Feministi taas hylkää sukupuoleensa kohdistuvat odotukset. Onnittelut Intiaan!

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi