Nalle ja vompatit

Mikä riemu syntyikään, kun Björn Wahlroos uhkasi lähteä maasta, jos verotusta ei kevennetä. Ruikuttaville miljonääreille on julkinen tilaus: heidän haastattelunsa leviävät linkkeinä samoissa sähköposteissa, joissa hekotellaan tekstitetyille Perikato-pätkille ja kissojen toilailuille. Tämän vuoksi kai köyhätkin kutsuvat Wahlroosia "Nalleksi", vaikka kyse on kivikovasta oikeistolaisesta. Hän on jaettua omaisuutta siinä missä Matti Nykänen. Ei aikaakaan, kun ihmiset ilmoittautuivat Facebookissa juhlimaan "Nallen läksiäisiä" ja keräsivät miljonäärille veronkiertovinkkejä ja ehdotuksia muuttokohteista.

Taustalla on tietysti osin katkeruutta: Wahlroosin kaltaisen ihmisen valitus synnyttää vihaa. Rikas mies kehtaa vänistä, kun veroilla yritetään auttaa esimerkiksi "herraties mitä tukia" nostavia opiskelijoita (opintoraha noin 300 e/kk) ja "rikkinäisiä perheitä" – häntä itseään lainatakseni.

Ehkä rikkinäisten perheiden lapset voitaisiin vaikka paistaa grillissä ja pakastaa. Kaino ehdotus.

Niin, olen itsekin miettinyt Wahlrosin tuloja useammin kuin monen muun. Hänen ansiotulonsa ovat pari miljoonaa euroa, mutta meillä on melkein sama veroprosentti. Ja meistä hän valittaa veroista.

Mutta ennen kaikkea rikkaiden uhkailut käyvät kansanviihteestä siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan ei usko niiden todenperäisyyteen.

Jos ihminen sanoo lähtevänsä, ellei saa lisää rahaa, mitä hän silloin tulee sanoneeksi? Tietenkin, että raha on hänelle kaikkein tärkeintä maailmassa. Että perhe, ystävät, kotiseutu, kulttuuri ovat täysin yhdentekeviä tämän rinnalla. Raha on ainoa syy, miksi hän lähtee tai jää. Aika uskomaton väite.

Toki maailmalla tapahtuu sellaistakin, että ihmiset muuttavat lisätienestin ja paremman elämän perässä. Niin tekevät esimerkiksi ne lukuisat afrikkalaiset, jotka pyrkivät Eurooppaan henkensä uhalla. Niin tekivät myös eurooppalaiset vuosisatojen ajan (mantereemme oli 1950-luvulle asti maapallon suurin siirtolaisuuden lähde, mikä suomalaispoliitikoilta tuppaa unohtumaan).

Elintasopakolaisuus ei siis ole uutta. Tosin upporikkaan ihmisen halua elintason nousuun on hiukan vaikeampi ymmärtää kuin vaikkapa venepakolaisen.

Ja juuri siksi rikkaat eivät oikeasti muutakaan. Tutkimusten mukaan suomalaiset lähtevät enimmäkseen toisiin korkean verotuksen maihin. Kun hyvinvoinnin on jo saavuttanut, painavat vaakakupissa uudet asiat. Elämä on tärkeämpää.

Kun on paljon rahaa, luulisi kuitenkin että voisi edes tehdä jotain kivaa eikä vain valittaa. Eräs amerikkalainen miljonääri antoi viime viikolla mallia, kuinka eletään. Hän lahjoitti kahdeksan miljoonaa vompattien suojeluun, koska oli vaikuttunut vompattijärjestön toiminnasta.

Ehkä Wahlroosiakin kiinnostaa, että erityisesti pohjankarvakuonovompatti elää jatkuvan uhan alla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi