Parempaan päin

Nuorta ja vanhaa ihmistä erottaa aikakäsitys: aikuinen hahmottaa kuolevaisuuden, mistä seuraa, että ymmärtää kaiken muunkin katoavaisuuden. Se ei ole paha, koska on useita tilanteita, joissa on hyvä tietää, että nyt on näin mutta aina ei ole.

Hiljattain julkaistiin Kaikki muuttuu paremmaksi -kirja, joka oli suunnattu nuorille homoille ja lesboille. Viesti oli: vuodet helvetissä nimeltä peruskoulu loppuvat kyllä, ja sitten saat elämäsi itsellesi. Täällä aikuisuudessa on jo paljon kivempaa.

Mutta oikeastaan kaikille nuorille pitäisi olla samanlainen kirja, ystäväni kommentoi. Nuorena olisi ollut todella kiva tietää, siis oikeasti tietää, että nuoruus menee ohi.

Nuoruus on täysin yliarvostettua, mistä luultavasti ovat vastuussa ne, jotka ovat jo unohtaneet, millaista se on. Kuka aikuinen tosissaan haluaisi elää täysin toisten armoilla, ilman omaa rahaa tai mahdollisuutta valita seuransa?

Nuori ei voi päättää mistään, vaan vanhemmat, koulu ja erityisesti muut nuoret päättävät hänen puolestaan. Ystävyyssuhteet ovat kaikki kaikessa, mutta usein niitä vaivaa epävarmuus, eikä rakkaus ole koskaan ehdotonta. Ulkonäköpaineet ovat suhteettomat.

Tulevaisuutta on mahdotonta kuvitella, mistä johtuen valinnat tuntuvat samanaikaisesti kaukaisilta ja pelottavan välittömiltä. Kouluun on pakko mennä, eikä sieltä voi irtisanoutua

Kiusattujen odotetaan kestävän päivittäin kidutusta, jollaista yksikään aikuinen ei sietäisi työssään. Nuoruus on myös vahvasti sukupuolittunutta aikaa, ja rooliodotukset otetaan vakavasti. Muutaman vuoden ajaksi poikien ja tyttöjen kokemusmaailmat erkanevat toisistaan täysin. Aikuisena vasta huomaa, miten turhaa se on.

Intouduimme ystävän kanssa listaamaan kaikkea sitä, mikä keskimäärin paranee. Ystävyys. Parisuhteet. Seksi. Työ. Bileet. Suhde rahaan. Suhde perheeseen ja itseen.

Ja suhde omaan kehoon! Seksuaalinen häirintä esimerkiksi hävisi jonnekin viimeistään kolmenkympin paikkeilla. On oikeastaan käsittämätöntä ajatella, että ikävuosina 12–25 pelkkä julkisissa tiloissa liikkuminen antoi kelle hyvänsä pölvästille oikeuden ilmaista näkemyksensä tai toiveensa allekirjoittaneen perseen suhteen.

Tytöt: se todellakin muuttuu paremmaksi.

Eikä huutelun ja kourinnan lakkaaminen tarkoita, että flirtti tai vetovoima katoavat, koska ihmisen ahdisteleminen ja ihmisen haluaminen ovat kaksi täysin eri asiaa (toisin kuin muutamat seksuaalisen häirinnän kulta-aikaan haikailevat kolumnistit ja esseistit haluaisivat antaa ymmärtää).

Mikä sitten muuttuu huonommaksi? Terveys, usein. Uni. Yksinäisyys on vaikeampaa vanhempana, se tuntuu lopullisemmalta ja vaarallisemmalta. Laiskottelukin näyttäisi huonontuvan: ajan kiihtyessä moni kokee, että pitäisi aina tehdä jotain, ettei hukkaisi lyhyttä elämäänsä.

Mutta ehkä se on keski-iän harhaa. Ehkä kaikki muuttuu paremmaksi?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi