Pehmomies sytyttää intohimon

Pehmomies sytyttää intohimon. Pehmomies on kuuminta hottia! PEHMOMIEHIÄ KEHIIN!!!

Niin, kolumneissa ei ole yleensä tapana käyttää versaalia, saati useita huutomerkkejä. Mutta eräs ystäväni on vakuuttunut siitä, että mediassa volyymi ratkaisee. Joka huutaa eniten, saa viestinsä läpi.

Siis: Pehmomiehiä lisää, kuuluuko! Pehmo on seksikone! Luin nimittäin Iltalehdestä jutun, jonka otsikko oli ”Pehmomies tappaa intohimon”. Siinä luennoitsija Tony Dunderfelt horisee, että tasa-arvo ei toimi makuuhuoneessa.

Hänen mukaansa ”molemmat eivät kuitenkaan voi johtaa tilannetta”, koska sen seurauksena nainen kärsii P.I.S.S.-syndroomasta eli ”paniikinomaisen itsenäisyyden saavuttamisen syndroomasta.” PISS? PISS!!!!

Mistä näitä huutomerkkejä oikein tulee. . .

Mutta asiaan: juttu on mielisairas, ei siksi että se kuvastaa Dunderfeltin pakonomaista sovinismia, vaan siksi, että ihmiskuntaa ei voi jakaa kahteen vastakkaiseen joukkoon.

Lopetetaan se nyt heti.

Se on tasan kuusi kertaa hullumpaa kuin horoskoopit, joissa ihmistyyppejä sentään on 12. Dunderfeltin tähtikartassa Nainen, tuo yhtenäinen hormonaalinen kollektiivisubjekti, ei halua pehmomiestä. Nainen ilmeisesti haluaa tunnevammaisen könsikkään, joka maksaa hänen laskunsa, avaa hänen ovensa ja repii häen stringinsä valtavilla hampaillaan.

Paskanmarjat.

En tunne yhtään naista, joka haluaisi miehekseen niin sanotun ”tosimiehen”. Äijämäisyys ei herätä ihailua siitä yksinkertaisesti syystä, että se on yksi maailman heiveröisimpiä asioita.

Sitähän uhkaa mikä tahansa: vaaleanpunainen väri, siideri, naisystävät, toisten ihmisten homous, istualtaan pissaaminen, kielien opiskelu, suru, ilo, julkinen liikenne, kasvikset, peiliin katsominen, liian pienet laukut, toisen avaamasta ovesta käyminen, pään liikuttaminen ilman että rintakehä kääntyy sekä kissat – vain muutamia mainitaksemme.

Toki on myös naisia, joihin niin macho vetoaa. Heitä on jopa paljon. Mutta he eivät edusta Naisia sen enempää kuin minä edustan ihmisiä.

Ehkä koko seksuaalista suuntautumista käsittelevä sanasto voitaisiin uudistaa. Aloitetaan heteroseksuaalisuudesta, jonka kentällä Dunderfeltkin muun unohtaen temmeltää.

On selvää, että esimerkiksi nainen, joka himoitsee Tony Halmetta, ei edusta samaa seksuaalista suuntautumista kuin nainen, joka himoitsee Jude Lawta. Kummankin mielitietty on mies, mutta muuta yhteistä ei sitten olekaan.

Ensimmäinen on äijäseksuaali. Jälkimmäinen ihastuu luultavimmin yleensä homomiehiin. Se on epäonnista mutta äärimmäisen tavallista.

Entä heteromiehet? On miehiä, jotka uneksivat Pamela Andersonista, mutta yhtä lailla on niitä, joille yhä uudelleen selviää, että himojen kohde tykkääkin naisista. Ensimmäistä voisi korrektimman sanan puuttuessa kutsua pimuseksuaaliksi, jälkimmäistä tietenkin lesboseksuaaliksi (erotuksena lesbosta).

Sitten on myös valtionjohtajia, jotka retkahtavat duunareihin (proleseksuaali), tai psykoseksuaaleja, joilla on fetissi muiden sukupuoliroolien kategorisoinnista – sekä satoja muita, joita ei kolumnin rajoissa voida tässä käsitellä, joten koetetaan pärjätä näillä kaksi viikkoa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi