Punainen viiva

Toimiiko edustuksellinen demokratia? Luojan tähden, kertokaa toimiiko se.

Olen kaikilla mittapuilla viimeinen ihminen, jonka pitäisi lopettaa äänestäminen.

Olen saapunut uurnille minkä tahansa tuiskun läpi, jopa suunnitellut matkani vaalipäivien mukaan. En enää tiedä, miksi.

Ison henkilökohtaisen ongelman tunnistaa siitä, että mikään neuvo ei kelpaa. Kehotukset lopettaa äänestäminen synnyttävät minussa epätoivon: sehän on vähintä mitä voi tehdä! Kehotukset äänestää herättävät raivon: miksi muka; hyvätkin ihmiset mätänevät systeemin mukana.

Syitä suruun on monia: vaalirahoitus, lautakasajournalismi, vihreiden selkärangattomuus sekä yksittäisten poliitikkojen, vaikkapa Matti Vanhasen tai Sirkka-Liisa Anttilan, pöyristyttävät, alhaiset yritykset välttää kysymyksiin vastaamista ja vastuunottoa.

Viimeinen pisara oli Helsingin kaupunginvaltuuston kasvisruokakeskustelu. Outoa sinänsä, koska olin kiistassa voittajien puolella. En oikeastaan tajunnut, miksi jostain yhdestä päivästä edes äänestetään, mutta jos kerran äänestää piti, kannatin ehdotusta. Kantani siis voitti – mutta demokratiauskoni romahti.

Netissä alkoi kiertää video, joka löytyy Youtubesta sanalla kasvisruokapäivä. Siinä on parhaita paloja valtuuston "työskentelystä". Valtuutetut jankkaavat pieruista, kouluruokatraumoistaan, Stalinista, fariseuksista.

Terhi Koulumies lässyttää ihan tosissaan lasten "pikkuruisista hiilijalanjäljistä". Pelottavimmassa osuudessa Ilkka Taipale mylvii, kuinka puolustautui ruusukaalia pakottavaa isäänsä vastaan: "Lyö vaikka, minä teen ITSEMURHAN, minä HYPPÄÄN IKKUNASTA!"

Video leviää kulovalkean tavoin ja naurattaa monia. Minusta se on ahdistava. En ole aiemmin seurannut valtuuston istuntoja. En tiennyt, että demokratia on tällaista. Tiesin, että poliitikot ovat erimielisiä, mutta luulin heidän olevan velvoitettuja perustelemaan ja hankkimaan tietoa.

Uutisia seuraamalla kuulee usein vain äänestystuloksen. Se, millaisia pohjamutia poliittinen keskustelu kauhoo, jää vähemmälle huomiolle, vaikka juuri se tuntuu uutiselta.

Kollega ehdotti kauheaa selitystä: "Entä jos kaikki politiikka on tällaista, ja toimittajat vain yrittävät kaivaa siitä edes jotain järkevää lehtiin, jotta eivät itse tulisi hulluiksi?"

Demokraattinen prosessi ei kuitenkaan ole vailla vaikutusta. Tuttu lihaa syövä pariskunta oli katsonut videon. Viimeisen mylvähdyksen vaiettua he katsoivat toisiaan ja sanoivat: "Nyt muuten loppui lihansyönti."

Politiikka voi siis toimia näinkin, huonona vitsinä, josta äänestäjä haluaa sanoutua irti elämäntapamuutoksilla. Sellaista on mielipidevaikuttaminen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi