Se on niin söpö!

Olen tässä suunnitellut näiden kirjoitushommien lopettamista. Bisnesideani tekee nimittäin pian muut tulot tarpeettomiksi.

Vauvana.com tarjoaa vauvana olemisen iloja. Asiakkaita esimerkiksi työnnetään kaupungilla kärryissä. Suuret ihmiset nostelevat heitä ilmaan ja kutittavat parrallaan, lukevat heille kirjoja ääneen. Tuntemattomat pysähtyvät kadulla ihastelemaan heitä: Se on niin söpö! Niin etevä! Asiakas voi nukahtaa pakkasilmassa vällyjen alle tietäen, että joku kyllä vetää pulkan kotiin. Joku kyllä hoitaa kaiken.

Pienyrityksessä on tietysti riskinsä, mutta nyt en enää epäile. Sain kuulla, että Australian Ikeassa on miesparkki. Siis tila miehille, joiden naiskumppanit (kai) ovat Ikeassa ostoksilla. Hetken epäilin, käykö siellä oikeasti miehiä. Eikö se olisi vähän... noloa? Että katsokaa, olen mies, nyt olen täällä miesparkissa. Kun sanasta tulee vielä väistämättä mieleen se lapsi- tai vauvaparkki. Mutta tietysti se juuri on koko idea.

Miesparkissa miehet voivat pelata pelejä ja syödä ilmaisen hot dogin. Ei se eroa lapsiparkista mitenkään.

Ehkäpä onkin niin, että kun ihmiset "esittävät sukupuolta" (eli ovat Naisia tai Miehiä), he lopulta aina hakevat lapsen roolia. Avuttomuutta, heittäytymistä, aikuisen hoivaa.

Mitä muuta "oikeana naisena" oleminen on kuin sitä, että esitetään, että ollaan pieniä ja söpöjä vähän höpsöjä. Ja syödään suklaata. Rooliin kuuluu myös heiveröisyys (en jaksa nostaa esineitä, en yletä), tyhmyys (en ymmärrä, miten digiboksi toimii, en osaa tehdä veroilmoitusta, en osaa vaihtaa lamppua) sekä se, että naisen raivo on liikuttavaa.

"Oikeana miehenä" oleminen taas on tietokonepelien pelaamista ja erilaisten lelujen keräilyä, sekä avuttomuutta yksinkertaisissa kotitehtävissä ja itseilmaisussa. Rooliin kuuluu myös, ettei osaa pukea tai ruokkia itse itseään ja että joku aikuinen hoitaa so-siaaliset suhteet. (Ja en kyllä syö vihanneksia, yök.) Vaikka mies- ja naisrooli muuten eroavat, kiinnostavasti kyvyttömyys tai haluttomuus hoitaa perheen taloutta on sovellettavissa molempiin stereotypioihin – ja raha, jos mikä, on aikuisten maailmaa.

Niin, sukupuoliroolit ovat itse asiassa lapsen rooleja suhteessa vanhempaansa. Ne olettavat aikuisen, joka katsoo perään ja hoivaa. Aikuisen, joka kestää irrationaalisenkin käytöksen ja katsoo silti rakastaen.

Sukupuoli on tekosyy heittäytyä lapseksi; ainoa käypä perustelu käytökselle, joka nyt ei vain muuten olisi mahdollista isolle ihmiselle.

Tällaiset arkea hankaloittavat ja vähän nolotkin impulssit kannattaa tietysti kanavoida järkevästi, ja tässä astuu kuvaan Vauvana.com. Kun tuntuu, että nyt minun pitää mennä miesparkkiin tai esittää, etten osaa vaihtaa hehkulamppua, voikin varata ajan ja hoitaa sisäisen lapsensa systeemistään, viikoiksi kerrallaan!

Miellyttävää, vaikka täytyy jo nyt myöntää, että ei aivan ilmaista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi