EU:n muotiviikko

Tällä viikolla on puhuttu paljon asiaa, mutta tärkein on päässyt melkein unohtumaan: vaatteet.

Viikko on ollut muotipoliittisesti äärimmäisen latautunut. Olemme seuranneet kansainvälisiä muotikonflikteja. Kravatin väristä on voinut ennustaa talousnäkymiä. Jotkut eurooppalaiset ovat jopa joutuneet vainon kohteeksi vaatteittensa takia.

Pukeutuminen on politiikkaa, ja vaatteilla käytetään valtaa. Jos joku muuta sanoo, tarkastuttakoon näkönsä.

Lontoon City alkoi valmistautua G20-talouskokoukseen jo alkuviikosta. Poliisi kehotti pankkiireja jättämään puvun kotiin ja hiippailemaan toimistolle mahdollisimman vaatimattomissa rytkyissä. Tarkoitus oli harhauttaa mielenosoittajat, joiden iskulauseet vaativat pankkiireja hirteen.

Päämielenosoituspäivänä keskiviikkona hamppukuidusta valmistettuihin huppariasuihin pukeutuneet mielenosoittajat leiriytyivät Cityn sydämeen. Silitysrauta oli mitä ilmeisimmin tuomittu pannaan kapitalistien keksintönä. Niin myös pesuaineet. Ja kampa.

Mutta kyllä ihmisvilinästä saattoi bongata aina silloin tällöin toisenlaisenkin ilmestyksen: naama peruslukemilla eteenpäin viipottavan liituraitamiehen.

Kiitos luojalle brittiläisestä selkärangasta. Mitä siitäkin tulisi, jos puvun ja holtittoman riskinoton välille alettaisiin vetää yhtäläisyysmerkki? Mitä istuvampi puku, sitä suurempi roisto? Mitä rentumpi asu, sitä rehellisempi mies?

Muotiteollisuus kärsisi, ja Eurooppa vajoaisi entistä syvempään taantumaan. Heti perässä vajottaisiin esteettiseen ja älylliseen taantumaan. Pienyrittäjät – räätälit, suutarit ja pesulayrittäjät – ajautuisivat konkurssiin.

Ei käy. EU tarvitsee pukumiehiään ja jakkupukunaisiaan.

Tällä viikolla alkoi myös kahden suurvallan – yhden nykyisen, yhden entisen – kaksinkamppailu.

Kyse ei ollut tällä kertaa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ja Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn erimielisyyksistä lisäelvytyksen tarpeesta. Herrat esiintyivät G20-kokouksessa mitä sopuisimmin.

Todellinen valtataistelu alkoi La Carlan ja The First Ladyn välillä: Kumpi on tyylikkäämpi, Ranskan Carla Bruni vai Yhdysvaltain Michelle Obama?

Brittilehdet naljailivat, että Bruni ei ehtinyt muiden rouvien mukana G20-kokoukseen, koska hän halusi esiintyä mahdollisimman freesinä Naton huippukokouksessa Strasbourgissa. Dioritkin piti varmaan pakata. Brunin laskelmointi meni kuitenkin pieleen. Rouva Obama ehti ottaa etumatkaa ja rohmusi Lontoossa tyylipisteitä peräti kolmen päivän ajan.

Tämäkin on sitä maabrändäystä. Ykkösrouva on monen etusivun – monen elvytysmiljoonan – arvoinen.

Herrain puolella punainen solmio päämiesten asusteena näyttää tehneen paluun. Vielä vähän aikaa sitten kukaan ei suosinut punaista kravattia. Mitä on tapahtunut? Ennustaako punainen taantuman taittumista?

Kun Eurooppa tajusi viime vuonna olevansa pahemmassa kuin pulassa, synkeäilmeiset johtajat alkoivat suosia ukkosensinistä solmiota ja vesisateensävyistä paitaa. Parhaimmissa tapauksissa koko EU-herrojen kööri selitti sinisissään, kuinka huonosti talousasiat ovat (ks. Sipilä 20.7.2008).

Mutta Obamallapa oli G20-kokouksessa kirkkaanpunainen kravatti (ja Saksan liittokanslerilla Angela Merkelillä kirkkaanpunainen jakku – niin vanhanaikaista, mutta samalla niin tavattoman modernia).

Perjantaina EU:n talouskomissaari Joaquin Almuniakin oli jo uskaltanut sonnustautunut punaiseen solmioon EU:n valtiovarainministerien Prahan-kokousta varten.

Pian alkaa nousu. Se luki solmiossa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi