Farkku-Ruotsi 2009

En ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka haluavat viidakon perukoille tutkimaan jonkin sukupuuttoon kuolleeksi luullun heimon naima- ja metsästystapoja. Paljon mielenkiintoisempaa on tarkkailla omia naapureita.

Kiehtovimpia kaikista naapureista ovat ruotsalaiset. Voisin katsella ja kuunnella heidän touhujaan tuntikausia. Ruotsalaiset tekevät kaiken niin elegantisti: kepeästi mutta perusteellisesti, voimallisesti mutta pakottamatta.

Yhtä pitkälle en kuitenkaan mene kuin Miika Nousiaisen pari vuotta sitten ilmestyneen Vadelmavenepakolainen-romaanin päähenkilö. En halua olla ruotsalainen. Haluan olla suomalainen, koska vain suomalainen osaa todella arvostaa ruotsalaisuutta.

Nyt on ruotsalaisten tarkkailun kulta-aika. Ruotsi aloitti EU:n puheenjohtajamaana vajaat pari viikkoa sitten. Vuoden loppuun asti ruotsalaiset ovat framilla, mitä ikinä unionissa tapahtuukin. Ruotsalaisia aloitteita, ruotsalaisia ideoita, ruotsalaisia kanelipullia, ruotsalaisia räsymattoja. Bryssel on nyt ruotsalaisten käsissä, ja ohjaksia pitelee – tiukasti, mutta ei niin tiukasti, että ketään ainakaan vielä sattuisi – Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt.

EU-puheenjohtajuuden idea on se, että kukin jäsenmaa ottaa vuorollaan poliittisen vetovastuun unionissa. Samalla puheenjohtajuuskausi on myös erinomainen tilaisuus markkinoida ja brändätä omaa maata. Kaikkien on pakko olla kiinnostuneita siitä, mitä puheenjohtajamaa sanoo ja tekee.

Ruotsin edeltäjä Tšekki brändäsikin itsensä vahvasti omalla kaudellaan. Tšekin hallitus kaatui, ja EU-valmistelutyö nikotteli kroonisesti. Katkerasta lopusta huolehtivat El Pais -lehden julkaisemat paparazzikuvat. Niissä Tšekin entinen pääministeri Mirek Topolánek juhli alastomana Silvio Berlusconin uima-allasbileissä. Tšekkiläisyys sai aivan uuden merkityksen.

Kukaan ei tietenkään usko, että Reinfeldt ja kumppanit tekisivät vastaavaa hallaa Ruotsin maakuvalle. Brysselissä Ruotsin kehumisesta ei ole tulla loppua, vaikka puheenjohtajuus on vasta alussa. Kaikki ylistävät ruotsalaisten tehokkuutta, omistautuneisuutta ja sulavia eurooppalaisia käytöstapoja. Ruotsi ei voi epäonnistua EU:n johtajana, ei vaikka mitä tapahtuisi.

Ruotsalaisten vaivihkaista maabrändäystäkään ei voi muuta kuin ihailla. Hyvä esimerkki tästä on Ruotsin ulkomaisille EU-kirjeenvaihtajille järjestämä tutustumismatka Tukholmaan. Mikä tahansa muu EU-maa olisi luennoinut vieraileville toimittajille saavutuksistaan tietotekniikan, energiatutkimuksen tai jonkin muun ”kovan” teollisuuden alalla.

Ei Ruotsi. Ruotsalaiset veivät ulkomaiset vieraat tutustumaan ruotsalaiseen muotiteollisuuteen, ruotsalaisiin tietokonepeleihin ja ruotsalaiseen ympäristöystävälliseen jätehuoltoon. Kun EU-maa esittelee toimittajille Acne-farkkuja ja tavallisten svenssoneiden roskasäkkejä 70 kilometrin tuntivauhdilla kuljettavaa maanalaista tunnelisysteemiä, on vain yksi johtopäätös mahdollinen: Tässä maassa on jo kaikki niin hyvin, että kovaääniseen toitotukseen ”kehittyneisyydestä” ja ”edelläkävijyydestä” ei ole tarvetta. Voidaan keskittyä farkkuihin.

Varsinainen kliimaksi koettiin Karoliinisessa instituutissa.

Vieraille esiteltiin yksi kuuluisan instituutin sadoista tutkimushankkeista. Se ei ollut uusi jännittävä syöpälääke, mullistava geenilöytö tai biotekniikan uusin hullutus.

Sen sijaan tutkijaprofessori (hihaton kukkamekko, järkevät kesäsandaalit ja leppoisan isoäitimäinen ote) kertoi ryhmästään, jonka kehittelee synnytyskipuja lievittävää lääkettä.

Voiko sitä selvemmin vihjata? Muualla maailmassa juostaan miljardeja dollareita tuottavien puolitarpeettomien muotilääkkeiden perässä, mutta meillä Ruotsissa pannaan paukut synnytyskipulääkkeeseen, joka toteutuessaan auttaa noin puolta maailman väestöstä.

Kyllä ne ruotsalaiset osaavat. Ei voi muuta kuin ihailla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi