23.8.2009 3:00
Tämäkin kesäloma oli mennä harakoille. En taaskaan oppinut latinaa, itsehillintää tai esteratsastusta.
Viime metreillä kuitenkin tajusin, että voin myös kasvaa ihmisenä. Siihen tarvitaan kuitenkin esikuva, guru tai mentor.
Esikuvaa on vaikea löytää. Ketä nykynaiset oikein ihailevat? Äiti Teresaa? Liian hyvä ja liian kuollut. Madonnaa? Liian lihaksikas ja liian tosikko. Aung San Suu Kyita? Liian kaukana ja liian vangittu. Tarja Halosta? Liian lähellä ja liian suosittu.
Kuten aina henkisen tyhjyyden langetessa, pakenin tälläkin kertaa kirjakauppaan. Sieltä löytyikin apu eli yksi vuoden tärkeimmistä elämäkertateoksista: Bad Girls Go Everywhere – The Life of Helen Gurley Brown.
Helen Gurley Brown kuka? Lyhyesti sanottuna hän on 87-vuotias nainen, jolla on erittäin huono maine.
Gurley Brown päätoimitti amerikkalaista Cosmopolitan-lehteä yli 30 vuotta ja toimii yhä kansainvälisten Cosmojen ylimpänä valvojana. Cosmopolitan on puolestaan naistenlehti, jota kaikkien sivistyneiden ja valveutuneiden ihmisten kuuluu paheksua. Opettaahan lehti nuorille naisille muoti-, meikki- ja seksivinkkejä.
Gurley Brown itse viittaa arvostelijoille kintaalla.
"Minä en lue törkypostia enkä kuuntele vihaisia soittajia, sillä emme me heille tätä lehteä tee", Gurley Brown sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa kymmenen vuotta sitten, kun Cosmon suomenkielinen laitos lanseerattiin Helsingissä.
Rakastan tätä asennetta! Meidät on aivopesty kuuntelemaan kaiken maailman kritiikkiä ja "oppimaan" siitä. Korvat vain kiinni, jos joku alkaa valittaa. Näin Gurley Brownkin teki 1962, kun hän julkaisi bestselleriksi nousseen pahamaineisen esikoisensa Sex and the Single Girl.
Kirjan sanoma oli siihen aikaan ennenkuulumaton. Gurley Brown kehotti sinkkunaisia nauttimaan seksistä ja miehistä ja menemään naimisiin vain, jos siltä tuntuu. Köyhänä ja alipalkattuna sihteerinä aloittanut ja siitä copywriteriksi edennyt Gurley Brown opetti, että miehistä pitää ottaa ilo – ja raha – irti. Niin hän oli itsekin tehnyt.
Konservatiivinen Amerikka kauhistui, mutta kirja meni kuin kuumille kiville. Elämäkerran kirjoittanut Jennifer Scanlon toteaakin, että Gurley Brown oli aikaansa edellä.
Sinkkuelämää-televisiosarjan kanssa kasvaneille Gurley Brownin sanomassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Mutta kun Miss Helen Gurley elätti itsensä konttoritöillä 40- ja 50-luvulla, kunnon tytöt eivät naineet ympäriinsä. Miss Gurley sattui kuitenkin pitämään seksistä, joten hän ei antanut muiden moraalikäsitysten kahlita itseään.
Rakastan tätä asennetta! Miksi elää niin kuin muut opettavat, jos voi – ja uskaltaa – elää niin kuin itse haluaa?
Scanlonin elämäkertateos nostaa esiin Gurley Brownin ja feministien vaikean suhteen. Gurley Brownissa on paljon sellaista, mikä ärsyttää "perinteisiä" feministejä. Hän on aito Cosmo Girl: rakastaa pynttäytyä ja flirttailla, eikä ole karttanut edes kauneusleikkauksia. Kun Gurley Brown meni naimisiin 1959 filmituottaja David Brownin kanssa, otti tuore aviovaimo kunnia-asiakseen kokata säännöllisesti miehelleen (vaikka ei itse juuri syönytkään pysyäkseen hoikkana).
Gurley Brown itse kutsuu itseään feministiksi. Hän on painottanut vuosikymmenet, kuinka tärkeitä oma raha ja oma työ ovat naisille. Hän on myös aborttioikeuden vahva puolustaja.
Rakastan tätä asennetta! Miksei voi ottaa parasta kummastakin maailmasta, syödä kakkua kaikilla rusinoilla?
Scanlonin kirja ei kerro, osaako Gurley Brown latinaa ja esteratsastusta. Tuskin. Harvemmin niitä opetetaan sihteeriopistossa. Itsehillinnänkin kanssa voi olla vähän niin ja näin. Mutta parasta Gurley Brownissa on se, että hän on niin liian ja liian. Tuhmat tytöt pääsevät totta totisesti joka paikkaan.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi