Hymy erheeseen

Yrmeät pikkulapset ovat viehättäviä. Myös tympeäilmeiset teinit ovat viehättäviä – kunhan he ovat muuten hyväkäytöksisiä, kutakuinkin puhtaita ja hiljaa. Erityisen viehättäviä ovat hyvin vanhat yrmeät miehet ja naiset. Heidän ei tarvitse enää miellyttää ketään ja heidän sopii se myös näyttää.

Yli 20-vuotiaiden ja alle 90-vuotiaiden on sen sijaan parempi hymyillä. Erityisen tärkeää hymyileminen on 35–65-vuotiaille. Keski-ikä on esteettisesti haastavaa aikaa. Hymyileminen saa keski-ikäiset näyttämään todellista kauniimmilta, joten hymyileminen on palvelus kanssaihmisille. Se pitäisi säätää EU-asetuksella pakolliseksi.

Suomalaisen yrmeyden valittamisessa ei ole mitään uutta. Aiemmin pidin valitusta pikkumaisena. Jos ei kerran hymyilytä, niin miksi teeskennellä. Ei mitään muovista hymykulttuuria meille, kiitos, olemme suomalaisia.

Kun ystäväni valitsi assistenttinsa tämän hymyilevän olemuksen vuoksi, uskoin ystäväni tulleen hulluksi. Miksi kukaan haluaisi tyhjännaurajaa toimiston työilmapiiriä pilaamaan?

Sittemmin olen tullut itse järkiini. En halua nähdä enää yhtään viivasuista elämäänsä kyllästynyttä keski-ikäistä (feministinä voin sanoa: etenkään keski-ikäistä naista) kitisemässä turhista huolistaan.

Mutta onko naisen sittenkään järkevää nostaa hymyilytasoaan? Toimittaja Bibi Van Der Zee varoittaa huhtikuun Red-lehdessä brittinaisia liiallisen hymyilemisen vaaroista. ”Hymy perseeseen”, käskee jutun otsikko karkeasti suomennettuna. Hymyileminen vie naisilta uskottavuuden ja alistaa heidät muiden johdettavaksi. Todella tärkeillä ihmisillä (miehillä ja johtajilla ja erityisesti miesjohtajilla) ei ole tarvetta hymyillä.

Van Der Zeellä on pointtinsa. Britanniassa – kuten muuallakin Länsi-Euroopassa – naiset hymyilevät lakkaamatta. Aurinkoisinkin suomalaisnainen näyttää heidän rinnallaan myrkyn juoneelta.

EU-maiden valtiovarainministerit kokoontuivat perjantaina ja lauantaina Unkarin Gödöllössä. Yli 60-päisessä ministeri-, pankinjohtaja- ja komissaarijoukossa oli vain neljä naista. Ranskan ja Espanjan valtiovarainministerit Christine Lagarde ja Elena Salgado kuuluivat toimittajien eniten tavoittelemiin kommentinantajiin.

Hymyilivätkö he? Kyllä. Eivät nyt naama väärällään, mutta hymyilivät kuitenkin.

Miten naispoliitikon hymyyn suhtaudutaan Suomessa?

Jos naiset hymyilevät hillitysti, ovat he koppavia (Mari Kiviniemi). Jos he hymyilevät liikaa, ovat he pihalla (Jutta Urpilainen). Jos he hymyilevät kun hymyilyttää, vaativat he erioikeuksia (Anni Sinnemäki). Jos he hymyilevät väärille asioille, ovat he hurahtaneita (Päivi Räsänen).

Hymy erheeseen, naiset! Hymyileminen on aina jonkun mielestä väärin. Mutta se näyttää hyvältä.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi