Hyvä venäläinen

Miten mies tekee unohtumattoman – älykkään mutta huomaavaisen – vaikutuksen naiseen? Ostamalla hänelle juuri sen oikean kirjan. Mikään ei ole romanttisempaa kuin onnistunut kirjalahja.

Kuka tahansa voi ostella silkkihuiveja ja hajuvesiä ja ravihevosia, mutta oikean kirjan valitseminen osoittaa, että mies tietää, mikä naisen aivoja (ja sitä kautta kaikkea muutakin) stimuloi.

Miljardööripiireissä volyymia pitää lisätä. Silloin yksi kirja ei riitä, vaan puhutaan kokonaisista kirjakaupoista. Venäläiset oligarkit ovat tietysti omassa luokassaan. He eivät vaivaudu paketoimaan yhtä kappaletta Puškinin koottuja, tai edes yhtä kirjakauppaa, kun voi ostaa paukauttaa kokonaisen kirjakauppaketjun.

Venäläinen oligarkki Aleksandr Mamut taitaa olla juuri tällainen mies. Mamut osti toukokuussa Britannian suurimman Waterstone’s-kirjakauppaketjun 53 miljoonalla punnalla. Tarina ei kerro, halusiko Mamut tehdä ostoksellaan vaikutuksen johonkin tiettyyn naiseen. Toisaalta sillä ei ole väliä. Mamut teki sijoituksellaan vaikutuksen koko brittiläiseen kirjallisuusalaan, niin naisiin kuin miehiinkin.

Ennen vanhaan venäläiset oligarkit olivat Britanniassa kuuluisia bling-bling-elämäntyylistään. He ostelivat englantilaisia jalkapallojoukkueita, ja vaimoilleen ja rakastajattarilleen alligaattorinnahkalaukkuja ja rakennekynsiä. Kaiken piti olla mahdollisimman näyttävää ja kiiltävää ja suurellista.

Sitten tulee joku julkisuutta välttelevä Mamut, ”hyvä venäläinen”, joka pelastaa vaikeuksissa olevan kirjakauppaketjun ja lupaa sille uuden tulevaisuuden kaikkia perinteitä kunnioittaen. Ei sellaisesta voi olla pitämättä. Ei Britanniassa, eikä missään muussakaan maassa, jossa kirjoja vielä harrastetaan.

Harvoista kuvista päätellen Mamut näyttää kustantajansa hylkäämältä moskovalaisrunoilijalta, joka vain pelkkää sielukkuuttaan ei ole ratkennut ryyppäämään. Huvijahtimatkoilta ei näytä tarttuneen rusketusta. Mikä sai hänet ostamaan Waterstone’s-ketjun? Rakkaus kirjoihin? Vai rakkaus rahantekoon?

Silläkään ei ole oikeastaan väliä. Lehtitietojen mukaan edesmenneen presidentti Boris Jeltsinin lähipiiriin lukeutunut Mamut teki rahansa finanssi-alalla. Rahanpesuskandaali liippasi läheltä 90-luvulla, mutta Mamutia ei koskaan syytetty mistään. Kirja-alakaan ei ole uutta.

Mamutin kirjakauppayritys Venäjällä meni konkurssiin pari vuotta sitten. Mutta 53 miljoonalla punnalla kirjoja ostavalle miehelle antaa paljon anteeksi. Ehkäpä hän tuo vielä samovaarit Waterstone’s-kauppoihin ja julistaa pannaan häiritsevän taustamusiikin. Ehkä perinteiset kirjakaupat eivät kuolekaan. Se oli koko kevään romanttisin yrityskauppa.

On turha etsiä vikaa itsestään, kun se on ilmiselvästi muissa. Tällä palstalla kolumnisti yrittää sietää ympäristöään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi