Järjestyksen vartija

Olen taas antanut Ruotsin akatemialle väliaikaisesti anteeksi sen, että Joyce Carol Oates ei ole vieläkään saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Väliaikaisanteeksiannon tilassa olen voinut lukea viime vuoden voittajaa Herta Mülleriä.

Müller ei ole aivan kehno. Sydäneläin-teoksessa on koskettava kohta, kun päähenkilön äiti lohduttaa kommunistisen Romanian kyttäysilmapiiristä ahdistunutta tytärtään. Kun pää uhkaa haljeta, äiti neuvoo tytärtä siivoamaan laatikoita.

Romanialaisilla ei tietenkään ollut paljoakaan siivottavaa, kun tavaratarjonta oli mitä oli. Äidin neuvo oli silti täysin oikea. Mikään ei lääkitse ideologista tai maailmantuskaa yhtä hyvin kuin kotoinen järjestely.

Murhankin se auttaa unohtamaan.

Brittielokuva Gosford Parkissa taloudenhoitaja Rouva Wilson antaa lyhyen luennon siitä, miten liinavaatteista pidetään huolta. Vastapestyjä lakanoita ja pyyhkeitä ei pidä koskaan laittaa liinavaatekaappiin pinon päällimmäisiksi. Jos näin tekee, kiertävät huushollissa samat liinavaatteet vuodesta toiseen. Lakanat ja pyyhkeet kuluvat epätasaisesti.

Nerokasta emotionaalista etäännyttämistä, kun kartanon isännän ruumis on hädin tuskin ehtinyt kylmetä.

Itse alan järjestellä kaappejani aina silloin, kun kiireelliset työt tai tärkeät päätökset uhkaavat kaatua päälle.

Lautasliinakokoelmani arkistoin uudelleen niinä iltoina, kun aamulento lähtee kuudelta ja sääennuste lupaa myrskyä. Se auttaa muistamaan, että maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin se, että eriväriset pellavaiset ja puuvillaiset liinat ovat loogisessa järjestyksessä – eikä sekään ole kovin tärkeää.

Erityisen pitkäveteisissä tilaisuuksissa kehittelen hiljaa itsekseni vaatteiden, sukkien ja kenkien salkunhoitojärjestelmääni. Se pohjautuu yleisesti hyväksi havaittuihin sijoitusperiaatteisiin.

Aivan kuten osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin sijoittavat tietävät, kaikkia munia ei pidä panna samaan koriin.

Ensin tarvitaan vakaan tuoton tarjoajia ja idioottivarmoja sijoituksia. Vasta sen jälkeen voi investoida tulevaisuuden epävarmoihin nousijoihin tai huimiin riskikohteisiin. Näin säilyy tasapaino, eikä yksi epäonnistuminen kaada koko portfoliota.

Sama pätee vaate- ja kenkäkaappiinkin. Sielläkin pitää olla luotettavia blue chip -sijoituksia, joita eivät hetkauta muodin vaihtelut. Belgialainen avantgardistinen kultalameetunika voi sen sijaan osoittautua joko todelliseksi menestykseksi tai täydeksi virhearvioinniksi. Riski ei haittaa, kun salkussa on tarpeeksi mustaa ja viininpunaista villakangastuotetta.

Analyytikot laskevat yrityksille P/E-lukuja eli voittokertoimia. Voittokerroin ilmaisee osakkeen hinnan ja voiton välisen suhteen. Itse mietin kuivissa lehdistötilaisuuksissa P/K-lukuja. Naistenlehtien ylistämä käyttökerroin kertoo vaatteen tai kenkien hinnan ja käyttökertojen suhteen. Mitä pienempi luku, sitä parempi sijoitus.

Mutta olisikohan markkinoilta saatavana tietokoneohjelmaa vaatekaapin P/K-lukujen seuraamiseksi? Jatkuva päässälasku alkaa käydä jo hieman vaivalloiseksi. Vaikka viehän se tietysti ajatukset pois kaikesta muusta häiritsevästä.

En ole koskaan ymmärtänyt (henkisesti) vanhan polven suomalaisten nuivaa suhtautumista siivouspalveluiden ostamiseen. Minulle ei ole mikään ongelma antaa innostuneen ja taitavan ammattilaisen siivota puolestani. Kodin järjestelytöitä en sen sijaan ulkoistaisi.

Mikään ei ole yhtä terapeuttista kuin miettiä maustepurkkien oikeaa järjestystä. Onko paras valinta aakkos-, väri-, tulisuus-, alkuperämaa- vai käyttökohdejärjestys? Vai ehkä käyttötiheysjärjestys? Pieni voitto kodin toimivuudelle ja viihtyvyydelle. Suuri voitto mielenterveydelle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi