Jutan bileet peruttiin

Olen pahoillani Jutta Urpilaisen puolesta. Hän ei pääsekään vielä tänään sunnuntaina euromaiden valtiovarainministerien kokoukseen Brysseliin.

Sunnuntai-illaksi suunniteltu kokous peruttiin, koska Kreikan auttamiseen liittyvät asiat ovat yhä täysin levällään. Samalla Urpilaisen ensiesiintyminen euroryhmässä lykkääntyy.

Urpilainen ei pääsekään tekemään näyttävää sisääntuloa VIP-sisäänkäynnin kautta kansainvälisten televisiokameroiden käydessä (ja kyllä ne kävisivätkin – euroryhmässä on huutava pula ärhäköistä ja sanavalmiista blondiineista).

Hän ei voikaan painottaa muille, että Suomen linja pitää. Hän ei saakaan takoa vielä nyrkkiä kokouspöytään ja ilmoittaa, että Suomi kaataa vaikka koko Kreikan ja yhteisvaluutta euron, jos hätälainoille ei saada vakuuksia.

Urpilaisella on kuitenkin mitä odottaa. Velkakriisin aikana euroryhmän kokoukset ovat niitä jännittävimpiä. Euroryhmässä on EU-päättäjien parhaat – ja rankimmat – bileet.

Muiden alojen ministerit palaavat omista EU-kokouksistaan säntillisesti aina sillä koneella, millä olivat aikoneetkin. Euromaiden valtiovarainministerit sen sijaan huojuvat omista tapaamisistaan ulos aamuyön tunteina. Silmät punottavat valvomisesta, itkemisestä ja euroryhmän johtajan Jean-Claude Junckerin tupakansavusta.

Parhaissa kokouksissa on päätetty pyöreiden sadan miljardin euron tukilainoista. Minne ja miksi, siitä kertoo Juncker, mutta niin paksulla luxemburgilaisaksentilla, että lauseista ei saa kukaan tolkkua.

17 jäsenmaan euroryhmässä Urpilainen pääsee joukkoon, jonne monen euroon kuulumattomankin maan ministeri haluaisi. Euroryhmä on kuitenkin klubi, jonka jäsenyys maksaa. Sinne ei köyhiä – tai pihejä kuten Britannia ja Ruotsi – huolita.

Entinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen rakensi omaa brändiään euroryhmässä neljä vuotta. Se tapahtui jankkaamalla järjestelmällisesti samoja asioita kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Papukaijamainen asenne toi tulosta. Kun Katainen nousi pääministeriksi, ulkomaalaiset toimittajat osasivat sanoa lonkalta, että "Kataisesta" tuli pääministeri, eikä "Suomen rahaministeristä" tuli pääministeri.

Urpilaisenkin pitää takoa nyt oma nimensä muiden muistiin. Siinä auttaa se, että Suomella on yhä euroryhmässä vankka häirikön maine.

Urpilaisella voi myös olla etua etunimestään. Se on helppo ulkomaalaisenkin suuhun. Lisäksi nimi on mukavan saksalainen. Tämäkin sopii Suomen ajamaan linjaan.

Urpilaisen nuoresta iästäkin voi olla hyötyä, kun pitää valvoa huonossa ilmassa pikkutunneille.

Jos Urpilainen ei nouse euroryhmän tähdeksi, niin on ihme. "Jutta, Jutta!" Brysselissä huudetaan jo.

On turha etsiä vikaa itsestään kun se on ilmiselvästi muissa. Tällä palstalla kolumnisti yrittää sietää ympäristöään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi