Lakeja rahalla

Tänään sunnuntaina Euroopan parlamentissa luetaan brittiläistä The Sunday Times -lehteä pelonsekaisin tuntein. Britannian suosituin sunnuntainen laatujulkaisu raportoi jo viikko sitten kolmesta lahjuksia ottaneesta euroedustajasta.

Tänään on luvassa lisää paljastuksia. Huonoa omaatuntoa potevat mepit pelkäävät nyt uransa vuoksi, ja parlamentin muu väki EU-parlamentin maineen puolesta. Kenelle muulle onkaan kelvannut rahalahjus lainsäädäntötyön vastikkeeksi?

Euroopan parlamentin lahjusskandaali on ollut viikon puheenaihe Brysselissä. Viestimissä se on kuitenkin jäänyt Libyan, Japanin ja Portugalin kriisien varjoon. Parlamentissa onnellista ajoitusta siunaillaan. Hiljaisempina aikoina lahjuspaljastukset olisivat aiheuttaneet EU:ssa kunnon myräkän.

Mitä sitten oikein on tapahtunut?

The Sunday Timesin tutkivat journalistit tekeytyivät lobbareiksi ja ottivat yhteyttä kymmeniin euroedustajiin eri jäsenmaista. Suomalaisia euroedustajia ei lähestytty ainakaan alustavien tietojen mukaan. Brittilehden valitsemille mepeille tarjottiin rahaa siitä, että he tekisivät valelobbareille mieluisia muutoksia EU-parlamentissa käsiteltävinä oleviin pankkilakeihin. Ainakin kolme euroedustajaa tarttui syöttiin.

Lainsäädäntötyötä muhkeaa maksua vastaan olivat auliita junailemaan itävaltalainen Ernst Strasser, slovenialainen Zoran Thaler ja romanialainen Adrian Severin. Jokainen heistä on kotimaansa entinen ministeri. Kaksi ensiksi mainittua ovat nyt myös entisiä euroedustajia. Keskustaoikeistolainen Strasser ja sosialistien Thaler erosivat vapaaehtoisesti skandaalin puhjettua.

Oikeustieteistä aikoinaan väitellyt Severin sen sijaan pitää yhä itsepintaisesti kiinni euroedustajan paikastaan – ja palkastaan. Sosialistiryhmästään hänet on sen sijaa jo erotettu.

Kyynikkojen mukaan Euroopan parlamentin 736 euroedustajan joukkoon mahtuu aina jokunen mätä omena. Superkyynikkojen mielestä koko EU-parlamentti on oma mikrokosmoksensa, jossa tärkeiksi tekeytyvä EU-väki saa puuhastella isolla palkalla mitä tahtoo. Eikä kukaan valvo.

Lahjuksia ottaneen kolmikon härskiys on kuitenkin nostattanut Brysselissä moraalisen närkästyksen aallon. Parlamentti itse on luvannut tutkia tapaukset perusteellisesti. Pikantin lisämausteen soppaan tuo se, että osa The Sunday Timesin valelobbareiden ostamista lakimuutoksista hyväksyttiin tällä viikolla EU-parlamentin lakiasiainvaliokunnassa. Lopullista EU-lainsäädäntöä ne eivät vielä ole. Brittilehti onnistui kuitenkin todistamaan, että lobbareille mieluisia EU-lakeja saa rahalla, kunhan vaan lähestyy tarpeeksi ahnetta euroedustajaa.

Vihreiden euroedustaja Satu Hassi on patistanut tällä viikolla EU-parlamenttia tiukentamaan sääntöjään lobbaamisesta. Hassi haluaa EU:hun pakollisen rekisterin, joka listaa kaikki lobbaajat ja kertoo heidän tavoitteensa ja budjettinsa. Vihreät ovat ajaneet lobbaussääntöjen kiristämistä jo pitkään. Ainakaan toistaiseksi poliittista tahtoa ei ole löytynyt tarpeeksi.

Kokoomuksen euroedustaja Eija-Riitta Korhola kuitenkin muistuttaa, että lobbaaminen eli eri intressiryhmien näkökulmien esitteleminen päätöksentekijöille ei sinänsä ole pahasta. Kaikki ajavat jonkun etua. Pohjimmiltaan lobbaajia ovat niin suuryritysten ja teollisuuden kuin hyväntekeväisyysjärjestöjen ja EU:n jäsenmaidenkin edustajat.

Sekä Hassilla että Korholalla on pointtinsa. Tiukat säännöt lisäisivät EU:n hämäryyteen kaivattua läpinäkyvyyttä. Eturyhmien yhteydenpito päättäjiin ei ole kuitenkaan itsessään tuomittavaa. Tieto on hyvästä.

Ongelmaksi lobbaaminen muuttuu vasta silloin, kun se kohtaa riittävän määrän laiskuutta tai ahneutta. Silloin lobbarin sanoma siirtyy sellaisenaan meppien lainsäädäntötyöksi. Pahimmassa tapauksessa tämä tapahtuu lahjusta vastaan.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Brysselin-kirjeenvaihtaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi