Lyödäänkö vetoa?

Tunnen suurta epäluuloa rahapelejä kohtaan. Luin kai Pelurit-kirjan erityisen vaikutuksille alttiissa iässä. Muistan yhä sen ahdistuksen, jonka ajatus rahojen syytämisestä uhkapeliin synnytti.

Kerran tosin lottosin parilla kolikolla, kun Eurolotossa oli luvassa juuri sopivalta tuntuvat 20 miljoonaa euroa. En voittanut pääpottia, mikä kasvatti epäluulojani. Nekin rahat olisi voinut sijoittaa osakemarkkinoille.

Tällä viikolla EUObserver-verkkolehti vinkkasi, että vedonlyönti EU:n tulevasta – kaikkien aikojen ensimmäisestä – presidentistä on alkanut. Irlantilainen Paddy Power -vedonlyöntiyhtiö ottaa vetoja vastaan siitä, kuka saa tavoitellun huippuviran.

Paddy Powerin asiantuntijoiden mukaan Britannian entisellä pääministerillä Tony Blairilla on parhaat mahdollisuudet EU-presidentiksi. Perässä tulevat Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenende ja Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker.

Mutta jos oikein ottaa näkemystä ja veikkaa Irlannin entistä pääministeriä Bertie Ahernia, saa rahat Ahernin voittaessa viisikymmenkertaisesti takaisin. Ahern on se irlantilaisjohtaja, jota on syytetty korruptiosta ja jonka Cecelia-tytär kirjoittaa miljoonia kappaleita myyviä rakkausromaaneja.

Suomen Paavo Lipposta tai Martti Ahtisaarta ei vedonlyöntilistalta kuitenkaan löytynyt. Se tuntui vääryydeltä. Kumpikin entinen demarijohtaja on esiintynyt ns. kansainvälisissä veikkailuissa ns. presidenttikandidaattina. Äkkiä halusin lyödä vetoa ja lujaa. Riskeistä viis.

Soitin tiistaina Paddy Powersin asiakaspalveluun ja pyysin Lipposen kertoimia. Ei löytynyt. Pyysivät kuitenkin meilaamaan pyynnön, jotta sen voisi välittää eteenpäin. Meilasin. Tuli vastaus, jossa pyynnön kerrottiin lähteneen edelleen eteenpäin.

Perjantai-iltana Lipposen kerrointa ei ollut vieläkään saapunut. Eivätkö ne siellä Irlannissa usko suomalaiseen johtajuuteen? Mitä jos olisin oikeasti halunnut lyödä vetoa Lipposen puolesta?

No, ei Silvio Berlusconinkaan puolesta voi lyödä vetoa. Italialainen on, paitsi väärästä puolueesta, myös niin epätodennäköinen valinta EU-presidentiksi, että Paddy Powers päätti poistaa hänet kandidaattilistalta.

Tänä syksynä kaikkien ja etenkin kaikkien rivipoliitikkojen pitää spekuloida EU:n tulevilla huippunimityksillä. Vetojakin lyödään, ainakin Brysselin EU-kortteiden työpaikoilla.

Suomessa sanotaan kärkkäästi, että hallitus ei tee tarpeeksi Lipposen – tai Ahtisaaren – tukemiseksi EU-piireissä. Keskustelussa unohtuu kuitenkin se, että EU:n presidentinvirkaa ei ole vielä 1) olemassa, ja vaikka sellainen joku päivä perustettaisiinkin, ei se ole 2) yleisesti avoinna eikä 3) haettavissa.

EU:n epäviralliset presidenttikandidaatit ovat vähän kuin entisajan naimaikäisiä neitosia. He eivät saa osoittaa olevansa kiinnostuneita miehistä (=huippuviroista), jotta heitä ei sanottaisi liian kärkkäiksi ja moraaliltaan heikoiksi. Heidän holhoojansa (=EU-maiden päämiehet) eivät saa naittaa (=lobata) neitoja liian innokkaasti, jotta neitojen avioliittomarkkina-arvo (=EU-uskottavuus) ei alenisi.

Samaan aikaan neitokaisten pitää kuitenkin esitellä vaivihkaa sulojaan (=poliittisia taitojaan) ja olla siveästi näytillä. Mutta se neito, jonka hakkailusta ja kihlajaisista ja myötäjäisistä eniten kuiskutellaan, ei välttämättä pääsekään hyviin naimisiin (=EU:n korkeimmalle pallille).

Siitä voin kuitenkin lyödä vetoa, että miten tahansa EU-nimityksissä lopulta käy, Suomessa itketään ja moititaan lopputulosta. Suomalaisia tyydyttäisi vain lopputulos, että Olli Rehnistä tulisi EU-ulkoministeri, Lipposesta EU-presidentti ja Barack Obama vaatisi asiaa mietittyään saada luovuttaa rauhanpalkintonsa Martti Ahtisaarelle, jolla on niitä liian vähän.

Ihme kun Paddy Powers ei anna tästä kertoimia.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi