Mi€$asiaa

Maailmassa hukataan paljon aikaa, koska miehet ovat liian turhamaisia käyttämään käsilaukkua. Asian huomaa selvästi EU-instanssien pääovilla Brysselissä. Sama näytös joka päivä.

Ihmiset jonottavat turvatarkastukseen päästäkseen rakennukseen sisään. Naiset asettavat käsilaukkunsa ripeästi läpivalaisukoneen hihnalle ja astelevat sitten enempää aikailematta metallinpaljastinportista läpi.

Miehet taas. . . Ensin he heittävät salkkunsa hihnalle. Sitten he tyhjentävät ensimmäisen housuntaskunsa (kännykkä) ja sen jälkeen toisen taskunsa (avaimet). Sitten kaivetaan kolikot päällystakin taskusta ja tongitaan pitkään toista taskua. Se on tyhjä. Sen jälkeen he päättävätkin riisua päällystakin ja asettaa sen hihnalle. Sitten riisutaan kello. Seuraavaksi on vuorossa pikkutakin tarkistus. Ensimmäinen tasku, toinen tasku, sisätasku: kolikot, autonavaimet, täytekynä, iPod, pastillirasia, kakkoskännykkä. . . Kaikki läpivalaistavaksi. Viimeinkin voi astella metallinpaljastimelle. Ei sittenkään. Parempi riisua koko pikkutakki.

Takana jono kasvaa. Kun riisuuntumisnäytös on lopulta ohi, saman show'n aloittaa seuraava mies.

Mutta on myös miehiä, jotka ovat paitsi turhamaisia myös nopeita. He saavat erityisen paljon aikaan. Tuorein suursaavutus on maailmanlaajuinen talouskriisi, jota naiset ja lapsetkin saavat maksaa vielä vuosikausia.

Suomen poliittisesti korrektissa tekotasa-arvolassa sitä ei sopisi tietenkään korostaa, mutta tosiasia on, että juuri miehet panivat alulle talouskriisin. Amerikassa ja Britanniassa asia uskalletaan sanoa ääneen: Moni asia olisi toisin, jos Lehman Brothers olisi ollut Lehman Sisters.

Mitä tapahtui? Isopalkkaiset (mies)pankkiirit sekoilivat testosteronipöllyissään ja olivat kaataa koko maailman finanssijärjestelmän. Heidän niin sanotut (mies)valvojansa olivat liian turhamaisia myöntääkseen, etteivät ymmärtäneet valvottaviensa bisnesrakennelmien kestävyydestä yhtään mitään.

Lopputulos: Ziljoonien velat veronmaksajien kannettaviksi jokaisella mantereella. Ziljoonia työttömiä. Ziljoonia muita negatiivisia kerrannaisvaikutuksia.

Kun alfaurosten sotkua nyt siivotaan, pitäisi muistaa, että sukupuolineutraalia siivousta ei ole.

Historiallisesti katsottuna lama on aina iskenyt kipeämmin naisiin kuin miehiin. Työmarkkinoillahan naiset joustavat, kun työpaikat vähenevät. Ja kun valtiolla on rahaa entistä vähemmän, säästetään naiskohteista eli sosiaalipalveluista.

Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana niin EU kuin teollisuusmaat muuallakin ovat puuhanneet kilpaa elvytysprojekteja. Niille on yhteistä se, että elvytys suunnataan lähes kokonaan miesvaltaisille aloille, kuten rakentamiseen.

Eli ensin pitää maksaa verovaroista miespankkiirien töppäilyt, ja sitten pitää vielä tukea loppurahoilla miesvaltaisten elinkeinosektorien pönkittämistä. Miksi näin? Herra tietää.

Syytä saattaa olla siinä, että talouskriisiä siivoavat korkeimman tason päättäjät ovat lähes yksinomaan miehiä. Esimerkiksi 27 jäsenmaan EU:ssa on vain yksi naispuolinen valtiovarainministeri eli Ranskan Christine Lagarde.

Nyt ei kannata miesten heittäytyä herkkähipiäisiksi ja alkaa parkua, että aina meitä miehiä haukutaan. Miksei haukuttaisi, kun kerran aihetta on. Ei siellä ollut monta naista taloutta kaatamassa. Katsokaa faktoja.

Lohdutukseksi voi sanoa, että 99,99 prosenttia miehistä ei ole niitä nopeita ja turhamaisia maailmantalouden romuttajia tai koppavia pelastus- ja elvytyspakettien väsääjiä. Valtaosa miehistä on ihan tavallista beeta-luokkaa eli niitä hitaita ja turhamaisia jonojen tukkijoita, joille ei tule mieleenkään hoitaa tavaroitaan säälliseen järjestykseen jo kotoa lähtiessään – saati sitten jonossa omaa vuoroa odottaessaan.

Eläköön se pieni ero: alfa- ja beetaurosten ero.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi