Nyt kaikki (?) saunaan

Brysselin-asunnossani on pikkuruinen kodinhoitohuone, jossa voi säilyttää kaikkea sitä, mitä etevästä huushollinpidostaan tunnettu emäntä tarvitsee: pesukonetta, joulukuusenjalkaa, porakonetta, valurautakattila- ja simpukankuorikokoelmia sekä 5 000:tä kenkälaatikkoa.

Eräs satunnainen suomalaisvieraani (häntä ei kutsuta enää toista kertaa) on löytänyt kuitenkin järjestelyistäni huomautettavaa. Hänen mielestään kodinhoitohuoneen pitäisi rakentaa sauna. Se on kuulemma kansallinen velvollisuuteni.

Sauna ei vain 1) pitäisi yllä suomalaista identiteettiäni. Sillä voisi myös 2) tehdä vaikutuksen ulkomaanpelleihin ja 3) opettaa heitä oikeille (eli suomalais-ugrilaisille) tavoille.

Pääsyy siihen, että olen toimittaja enkä YK:n rauhanturvaaja, on se, että en halua rakentaa saunaa asemapaikassani.

Muistattehan sen edesmenneen taiteilija Kari Suomalaisen pilapiirroksen kahdesta rauhanturvaajasta jossain Syyriassa. "Vaikka täällä olisi miten kuumat paikat, niin ensin tehdään sauna!" machompi rauhanturvaaja tokaisee juniorimmalle luotisateessa.

Rauhanturvaajat rakentakoot toki saunansa. Me vähemmän kuumissa paikoissa ulkomailla töitä tekevät selviämme useimmiten ilmankin. Sauna ei ole suomalaisuuden mitta.

Ei niin, että minulla olisi mitään saunaa vastaan. Saunominenhan on hienoa. Mutta en kutsuisi vieraita kotiini kylpyamme- tai suihkubileisiinkään. Tietyt asiat on nyt vain parasta tehdä pöydän ääressä, jotta keskustelun taso ei kärsisi. Ainakin jos tuttavapiiriin kuuluu sekä miehiä että naisia.

Tällä viikolla osa suomalaisista viestimistä innostui valtiovarainministeri Jyrki Kataisen Brysselissä järjestämistä saunakutsuista. Tieto tilaisuudesta levisi Reuters-uutistoimiston tunnelmoivan kirjoituksen kautta.

Kataisen päätarkoitus ei ollut tietenkään esitellä ulkomaisille toimittajille itse saunomista. Päätarkoitus oli tutustuttaa valikoitu kansainvälinen toimittajajoukko Suomen hallituksen talouslinjauksiin juuri ennen EU:n epävirallisen valtiovarainministerikokouksen alkamista. Hankkeessa EU-suurlähettilään residenssin sauna tarjosi vain puitteet.

Mutta minkälaiset puitteet?

Sauna taustatilaisuuden pitopaikkana rajoittaa aina joko keskustelua tai kutsujoukkoa. Niin myös tässä tapauksessa.

Kuten Reutersin kirjeenvaihtajakin jutussaan toteaa: kaikki läsnäolleet olivat miehiä. Ministeri oli mies. EU-suurlähettiläs oli mies. Poliittisen neuvonjantajat ja virkamiehet olivat miehiä. Saunomaan kutsutut ulkomaiset toimittajat olivat miehiä.

Taaskaan ei pidä ymmärtää väärin. Tietysti Katainen toimi fiksusti taustoittaessaan Reutersia, Financial Timesiä ja muita tiedonvälityksen jättejä EU-kokouksen alla. Jos suomalainen ministeri haluaa tavoitteitaan läpi kansainvälisessä päätöksenteossa, täytyy hänen pitää yhteyttä tärkeisiin kansainvälisiin viestimiin. Se tuo näkyvyyttä, jolla on oikeasti merkitystä.

Kylmiltään EU-kokouksiin lentävät, puheitaan paperista tankkaavat ministerit saavat harvoin mitään aikaan.

Sauna diplomatian ja spinnauksen välineenä ei ole kuitenkaan enää täyttä nykypäivää. Se rajaa kutsujoukon – tai ainakin saunoja- eli keskustelijajoukon – sukupuolen mukaan.

Kun pääministeri Mari Kiviniemi aloitti uudessa toimessaan kesällä, oli vireillä hanke myös Kiviniemen saunaillaksi Brysselissä. Suunnitelmat kaatuivat kuulemma aikatauluongelmiin.

Kiviniemen saunakutsuista ei olisi kuitenkaan tullut vain ulkomaisille naistoimittajille tarkoitettua tilaisuutta. Sinne olisi kutsuttu sekä miehiä että naisia. Sillä mitä EU-suurlähettiläs Jan Store olisi tehnyt, kun naiset olisivat vihtoneet hänen saunassaan? Syönyt yksin bratwurstia vilpolassa?

Saunokaa, päättäjät, minkä jaksatte. Mutta älkää saunoko, kun teillä on jotain tärkeää sanottavaa. Silloin joku jää aina väärin perustein ilman.

On turha etsiä vikaa itsestään kun se on ilmiselvästi muissa. Tällä palstalla kolumnisti yrittää sietää ympäristöään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi