Ois joulu ainainen

Eikö teilläkin ole sellainen tunne, että joulu tulee vuosi vuodelta entistä hitaammin ja entistä myöhempään? Kaupat ja museoiden putiikit ovat panneet joulukorttitarjontansa esille vasta aivan äskettäin. Se on ehdottomasti liian myöhään ihmiselle, joka haluaa päättää ajoissa, askarrellako itse Saimaannorppa ja ahvenpuu -aiheiset joulutervehdyksensä vai tyytyäkö kaupalliseen tarjontaan.

Sama ongelma joulukoristeiden kanssa. Niitä ei saa vielä mistään. Miten muka voi hätääntymättä suunnitella joulun kokonaisestetiikkaa, jos ei tiedä yhtään, saako kaupasta teemaan sopivia kalan muotoisia sähkökynttilöitä?

Jouluntulon hitaus on ongelma, jota olen yrittänyt lieventää pidentämällä pääsiäistä. Tänä vuonna korjasin pääsiäiskoristeen piiloon vasta juhannuksen jälkeen.

Hieman hätiköityä, myönnetään. Pajunvitsat eivät olleet vielä edes homeessa. Yhden 1990-luvulla vietetyn pääsiäisen jälkeen roikutin itse maalattuja pääsiäismunia ikkunoissa kaksi ja puoli vuotta. Ne sointuivat kauniisti yhteen joulukoristeiden ja vappuserpentiinin kanssa.

Nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä on sentään se hyvä puoli, että monilla kaduilla jouluvalot riippuvat paikoillaan ympäri vuoden. Valot sytytetään hyvissä ajoin ennen joulukuuta. Sammutuksenkaan kanssa ei ole kiirettä. Itse ehdottaisin paikalliselle julkisivulautakunnalle palmusunnuntaita.

En voi olla säälimättä ihmisiä, jotka valittavat "joulun kaupallisuutta" ja "jouluhössötyksen alkamista vuosi vuodelta yhä aiemmin". Tällainen kitinä kertoo pöyhkeydestä, kapeakatseisuudesta ja kyvyttömyydestä päättää itse omasta elämästä.

Onko niihin kauppoihin pakko tunkea, ellei kestä jouluista tavaratarjontaa? Täytyykö töllöttää joka ilta televisiota ja ahdistua joulumainoksista? Pitääkö ylenkatsoa muiden jouluinnostusta, ellei kykene itse nauttimaan elämän pienistä huveista?

Joulunodotuksen moralisointi on pikkumaista. Kuinkahan moni ylemmyydentuntoinen valittaja polvistuu jouluaattona seimen ääreen tuohivirsut jalassa ja rohdinpaita päällä muistamaan joulun todellista sanomaa? Viimeksi kun tsekkasin Raamatusta, ei siellä sanottu mitään Hylkeet sytyttävät jäälle joulukynttilät -aiheista kimaltavaa kotitilataideteosta vastaan (Teos on muuten todella hieno, olen ajatellut tarjota sitä tämän joulun jälkeen New Yorkin MoMaan).

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ymmärrän Heinrich Böllin luomaa hahmoa Milla-täti novellissa Ois joulu ainainen. Milla-täti oli kiintynyt intohimoisesti joulun rekvisiittaan. Hän ei halunnut joulun loppuvan koskaan. Siksi sukulaisten piti pyörittää joulusirkusta vuoden ympäri. Lopulta joulunäytelmä oli sananmukaisesti näytelmä, koska uupunut suku palkkasi tilalleen näyttelijät.

Sairaan Milla-tädin erottaa meistä terveistä joulunodottajista kuitenkin se, että meille terveille olennaisinta on juuri odotus. Odotuksessa olennaista on puolestaan se, että osa joulusta vietetään tiukan traditionaalisesti (mitä traditiot ikinä ovatkaan) ja loppuosan voi suunnitella kunakin vuonna täysin uusiksi senhetkisen mielentilan ja käytettävissä olevan ajan mukaan.

Lopuksi lohdutuksen sana niille, jotka eivät voi olla murehtimatta joulun pinnallisuutta ja perinteisten kristillisten elementtien katoamista. Älkää huolehtiko: Joulun kristillisen puolen korostaminen on länsimaissa nouseva trendi. Mitä enemmän Suomeen tulee maahanmuuttajia toisista uskontokunnista, sitä pontevammin tietty osa kantaväestöstä tulee korostamaan omia kirkollisia perinteitään ja juhlapyhiään.

Onko tämä pahasta? Ei tietenkään. Joulun "todellisen" sanoman kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä. Kyseessä on pelkkä puolustusmekanismi, ilmoitus tulijoille, että tässähän maassa käydään joulukirkossa ja syödään kinkkua.

No, tehkää mitä haluatte. Minä ryhdyn valamaan kynttilöitä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi