Teinirangaistuksia

Se oli hurja kesä 80-luvulla. Olimme ystäväni kanssa pahimmassa teini-iässä. Maistoimme lonkeroa, maistoimme tupakkaa ja flirttailimme häpeämättömästi lukiolaispoikien kanssa.

Meillä oli lepakkohihat, verenpunaista kynsilakkaa ja rajaton itseluottamus. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Mitä kielletympää, sitä jännittävämpää.

Molempien vanhemmat tietysti raivosivat. Heistä käytöksemme oli vastuutonta, puhetapamme nokkavaa ja kyntemme liian pitkät ja punaiset.

Törmäystä ei pehmittänyt yhtään se, että olimme loppujen lopuksi aika kilttejä tyttöjä, peruskoulun päästötodistusten keskiarvotkin kympin luokkaa.

Heinäkuun huikean party-kauden ollessa parhaimmillaan kummankin vanhemmat totesivat, että olimme villiintyneet liikaa. Meidät oli määrä erottaa ja rauhoittaa. Ystäväni lähetettiin sukulaisperheen luokse toiselle paikkakunnalle. Minut komennettiin autoon ja ajettiin ennalta määräämättömäksi ajaksi tädin luokse maalle "miettimään käytöstäni".

Seuraavan kerran näimme ystäväni kanssa vasta parin viikon kuluttua. Hänen rangaistuskautensa oli kulunut rattoisasti toispaikkakuntalaisten kotibileissä. Itsellänikin oli ollut hauskaa.

Nuori tätini ymmärsi nykynuorisoa eikä paasannut. Sen sijaan uimme järvessä, luimme kirjoja, kävimme shoppaamassa ja katsoimme telkkarista saksalaisia poliisisarjoja.

Näin virallisesti rauhoittuneina jatkoimme ystäväni kanssa siitä, mihin jäimmekin, eli taksilla seuraaviin mahdollisiin kotibileisiin. Humukauden loputtua meistä kummastakin kasvoi ihan tavallisia kunnon kansalaisia. Pakkorauhoittumista sukulaisissa muistelemme yhä lämpimästi.

Maailma ei ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa mihinkään. Villejä teinejä lähetetään yhä sukulaisiin jäähylle.

Uusi ilmiö Suomessa on kuitenkin maahanmuuttajanuorten "rauhoittaminen" lähtömaahan palauttamalla. Näissä tapauksissa maahanmuuttajaperhe pakottaa tai huijaa "liikaa länsimaalaistuneen" lapsen, nuoren tai nuoren aikuisen takaisin vanhaan kotimaahan. Ilmiö on havaittu kaikissa EU-maissa, useissa niissä jo vuosikausia sitten.

Syy nuoren pakkomuuttoon voi olla mikä tahansa: nuorella on omia mielipiteitä, hän ei halua käyttää huivia, hänellä on tyttö- tai poikaystävä tai hän haluaa elää tavallista eurooppalaista arkea.

Tytöt ovat suuremmassa vaarassa joutua pakkokuljetetuiksi perheen vanhaan kotimaahan kuin pojat. Muslimimaissa tyttöjen itsenäistyminen on uhka perheen kunnialle.

Pohjimmiltaan kyse on konservatiivisessa kulttuurissa elävän perheen ja kohti länsimaista valtakulttuuria pyristelevän nuoren arvojen törmäyksestä. Perhe haluaa, että nuori elää niin kuin suvussa on eletty ennenkin. Nuori haluaa, että hän saa elää samanlaista elämää kuin muutkin eurooppalaiset.

EU:n oikeusministerien mielestä nuorten pakkomuutot EU:n ulkopuolelle rikkovat ihmisoikeuksia. Kun nuori on kerran pakotettu takaisin Somaliaan tai Pakistaniin tai Iraniin tai mistä ikinä hänen perheensä tuleekin, ei paluu Eurooppaan ole enää mikään yksinkertainen juttu. Nuorelta on saatettu ottaa passi pois, ja vanhoilliset sukulaiset voivat vahtia "länsimaalaistuneen" jokaista liikettä.

Oikeusministeriö selvittää parhaillaan sitä, kuinka yleinen ilmiö on Suomessa. Tehtävään pitää suhtautua vakavasti. Ei ole todennäköistä, että Suomi olisi säästynyt vitsaukselta, joka riivaa muita unionin jäsenmaita.

Sen voi päätellä jo äskeisestä lehtijutusta (HS 20.7.), jossa kaksi satunnaisesti valittua pääkaupunkiseudun somalityttöä myönsivät auliisti kuulleensa nuorten pakkopalautuksista. Omassa lähipiirissä sellaista ei ole kuitenkaan tapahtunut, tytöt totesivat yksikantaan käytäntöä lainkaan kyseenalaistamatta.

Haastateltujen tyttöjen mukaan nuori saatetaan sulkea muutenkin perheen ulkopuolelle, jos elämäntyyli muuttuu liian länsimaalaiseksi. Mitä kerrottavaa onkaan muilla, jos satunnaishaastattelun tulos on jo tämä?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi