Yritys pystyyn

Suomessa elää sitkeästi ajatus, että harrastuksesta ei kannata tehdä ammattia. Työ saa olla puuduttavaa, kunhan se on varma palkan lähde. Omia mielenkiinnon kohteitaan voi toteuttaa sitten vapaa-ajalla. Harrastuksestahan on vaarana tulla pakkopullaa siinä vaiheessa, kun siitä on saatava myös rahaa.

Olen havaitsevinani kuitenkin muutoksia asenteissa. Jos työ on joka tapauksessa epävarmaa, pitää sen olla ainakin motivoivaa. Miksi ei siis tekisi sitä, mikä eniten kiinnostaa?

Työntekijöistä puserretaan kaikki irti, eivätkä työpaikat jousta samoin kuin oma yritys. Olkoonkin, että yrittäjien kuulee painavan pitkää päivää − silloin töitä tekee ainakin itsensä hyväksi.

Kaikki alat eivät tietysti taivu rahasammoksi, mutta siinä vaiheessa kannattaa miettiä, valitseeko katkeroittavan ja taloudellisesti turvatun vai mielekkään ja rahallisesti epävarman tien. Elämäntavasta on aina mahdollista tehdä vaatimattomampaa.

Joka tapauksessa länsimaissa on keksittävä uusia väyliä työllistyä, kun suuryritykset siirtyvät halvan työvoiman maihin. Yksi vaihtoehto voisi olla pienyritykset ja niiden verkostot. Puolueetkin voisivat päivittävän ohjelmiaan niin, ettei yrittäjien asialla olisi ainoastaan kokoomus.

Yrittäjyyttä ei opeteta eikä siihen kannusteta peruskoulussa tai lukiossa, yliopistosta puhumattakaan. Ammatillisessa koulutuksessa oman yrityksen perustamiseen liittyvät asiat ovat vielä tärkeämpiä, toivottavasti niihin panostettaisiin edes siellä.

Heikosta yrittäjätietoudestani huolimatta − tai ehkä juuri siksi − kannustan ihmisiä yrittämään. Ehkä uskallan vielä joskus itsekin.

Naiset ovat usein huonoja tekemään osaamisestaan bisnestä. Heti kun pojat alkoivat virkata, siitä tuli trendi ja pipoilla alettiin käydä kauppaa. Naiset ovat tehneet käsitöitä iät ja ajat, mutta vain omaksi tai sukulaisten iloksi.

Olen tavannut kansalaisopistojen kädentaitokursseilla valtavan taitavia naisia, jotka saattavat käyttää harrastuksiinsa kymmeniä tunteja viikossa, mutta jotka eivät hyödy taidoistaan rahallisesti. Eikä aina pidäkään, käsityö on usein lähempänä taidetta kuin käyttötavaraa, jolloin vaativaan työhön käytetyistä tunneista ei saisi lähellekään kunniallista tuntipalkkaa. Mutta joskus voisi olla itsekkäämpikin.

Ilahduttava uutinen viime vuodelta kertoi, että yhä useammin yritysten takaa löytyvät nuoret naiset ja tuoreet äidit tai isät. Uskon, että lastensaanti voi kirkastaa ajatusta siitä, mikä kiinnostaa ja mikä on tärkeää. Kun haluaa viettää aikaa lasten kanssa, omista aikatauluista määrääminen ja kotona työskentely tuntuu luontevalta.

Sitä on vaikeampi käsittää, miten nämä ihmiset saavat työskenneltyä lastenhoidon ohessa, jos lapset tosiaan ovat kotona eivätkä päivähoidossa. Ehkä lasten uniajat riittävät osa-aikaiseen yrittämiseen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi