Aamu uunissa

Runeberg oli innoissaan. Revonlahdella tuli suomalaisille toinen voitto, heti Siikajoen menestyksen jälkeen.

Runoilija herkistyi vertaamaan näitä kahta voittoa – aika yllättävästi – synnytykseen, tai oikeastaan kaksosten syntymään. Kahden poikalapsen tietysti.

Kun ohi päivän ensi vartio/ jo on ja taiston liekki tyyntyy,/ niin Siikajoen nuori voitto jo/ saa kaksoisveljen, joka heti syntyy./ Rivistä riviin riemu kajahtaa,/ kun tervehditään uutta tulijaa.

Katkelma on runosta Vänrikin tervehdys, käännös Teivas Oksalan.

Jo aamurusko oli ollut lupaava. Se oli saanut hanget punertumaan. Se oli "kunnian aamun purppuraa", ja se lupasi verta.

Kenraalimajuri Cronstedtia oli kiusattu nopean Kuopiosta perääntymisen vuoksi. Nyt hän oli saanut mahdollisuuden kunniansa palauttamiseen.

Revonlahden taistelu käytiin kirkon ja pappilan ympärillä. Venäläiset pureutuivat pappilaan, kanuunat jyskivät sen ylitse ja kiväärituli repi seiniä. Vaikka venäläiset kamppailivat urheasti, he joutuivat pakenemaan Revonlahdelta.

Aamun ruskossa alkanut taistelu oli ohitse kello kymmeneltä. Samaan aikaan sisällä pappilassa, aivan taistelun ytimessä, oli kappalainen Mellin perheineen.

Kun tulitus alkoi, Mellin työnsi kolme lastaan suojaan leivinuuniin. Äiti kyyristyi puolivuotiaan sylilapsen kanssa lattialle, eikä isällä ollut antaa heille muuta suojaa kuin peitto.

Perhe joutui viettämään tulituksen keskellä koko aamun. Vanhin lapsista oli Gustaf, joka oli kaksi päivää aikaisemmin täyttänyt viisi vuotta. Hänellä oli kyljessään pikkuveli Petter, 4, ja lisäksi uuniin oli tungettu kaksivuotias Lovisa. Äiti makasi paniikissa vauvan kanssa lattialla.

Kymmeneltä pauke oli ohitse ja kuului vain haavoittuneiden voihketta ja kiljuntaa. Äiti ei selvinnyt järkytyksestä koskaan, tuskinpa lapsetkaan.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi