Eurooppa kiehui, höyry pihisi

Vuonna 1809 Ranska oli käytännöllinen ja tehokas, Saksa hämyisä ja romanttinen

 Suomen armeija odotti kevättä. Se oli ajettu Tornionjoelle ja kitui tautien ja pakkasen kourissa. Aselepo jatkui.

Kaikki oli pitkälti Napoleonin syytä. Hän marssitti jättiarmeijaansa Euroopan kolkasta toiseen. Parinsadan pikkuvaltion feodaalista maanosaa pantiin uuteen järjestykseen.

Aikakauden taustamusiikiksi sopisi jylisevä Beethoven. Äksy ja oikukas säveltäjä kärsi jo pahasti kuuroudesta ja saisi kohta kotikaupunkiinsa Wieniin itsensä Napoleonin. Sotaretki Itävaltaa vastaan alkaisi vielä tänä keväänä.

Beethoven oli ollut Napoleonin ihailija ja omistanut tälle Eroica-sinfoniansa mutta perunut pettyneenä omistuksensa.

Toinen samanaikainen suuruus, kuuro myös, oli Francisco de Goya, joka maalasi suorasukaisia taulujaan Espanjan hovissa. Napoleon oli armeijoineen juuri palannut sieltä.

Ranska eli Napoleon-hurmiota. Napoleon merkitsi tehokkuutta, lakeja, teitä, armeijoja, kouluja, sairaaloita – kirkasta ranskalaista ajattelua. Pariisi vilisee yhä aukioita ja metroasemia, joilla on Napoleonin taistelukenttien nimi.

Pariisia rakennettiin jylhään empire-tyyliin: väritöntä, valkoista ja kultaa, pronssia ja tummaa mahonkia, laakeriseppeleitä, liljoja, sfinksejä, pylväitä, obeliskeja.

Pönöttävä tyyli tunkeutui kaikkialle, myös sisätiloihin, kirja- ja vaatekaappeihin. Jopa yöastian säilytyslaatikot olivat kuin kreikkalaisia temppeleitä.

Empire on viehättänyt diktaattoreita, sillä maskuliinisena se uhkuu tylyä voimaa, vaikka tummuu rumaksi noesta, saasteista ja kyyhkysten ulosteista.

Saksassa taas elettiin hidasta, maalaismaista elämää – hämyisää romantiikan aikaa.

Kuten kulttuurihistorioitsija Egon Friedell on sanonut: Saksa nukkui rehellistä, tervettä, virkistävää unta, ja miten kauniita unia se näkikään – samaan aikaan kun toiset hikoilivat ja hyörivät. Englantikin huohotti kultatankojensa ja pippurisäkkiensä keskellä.

Suurin hyörinä olikin juuri Englannissa: kutomoita, kaivoksia, tehtaita. Uusi keksintö höyrykone puhisi jo, ja koko maa sai siitä puhtia. Laivat seilasivat maailman meriä.

Höyryvoima nosti jo kierroksia Euroopassa, mutta syntyi myös toisenlaista painetta: nationalismi oli nousussa, ja kohta se koskisi myös Suomea.

Lontoo oli maailman toiseksi suurin kaupunki, lähes miljoona asukasta. Mutta kaikkein suurin oli eristyneenä jurottanut Peking, 1,1 miljoonaa, ja kolmantena oli Kanton.

Yhdysvallat oli juuri ostanut Napoleonilta koko Keskilännen peittäneen Louisianan.

Se oli intiaanien maata. Juuri nyt, suomalaisten värjötellessä Torniossa, metsästäjäintiaaneilla oli kissanpäivät. He olivat ottaneet käyttöönsä mustangin, eurooppalaisilta karanneitten hevosten villin jälkeläisen. Sillä ajoi biisonin helposti kiinni.

Ja biisoneitahan riitti: kun niiden loputtomat laumat saapuivat, koko preeria tummui.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi